Pysähtyminen

Pysähtymisen tarpeellisuuden huomaa vasta kun pysähtyy

Olen ollut kaksi päivää Tukholmassa pressimatkalla Silja Linen ja japanilaisen kylpylä Yasuragin kutsumana (kylpylästä lisää vähän myöhemmin). Tänään aamulla, kun makasin hengittelemässä kylpylän dojon lattialla joogamatolla kietoutuneena puuvillaiseen aamutakkiin yukataan, heiluttelin paljaita varpaitani ja katselin ikkunasta sinistä taivasta ja vanhoja, kippuraisia mäntyjä, ymmärsin, mikä elämästäni on puuttunut kuluneen syksyn aikana. Pysähtyminen. Olen mennyt kesäloman jälkeiset… Lue lisää

Uusi alku…

…Loman jälkeen! Puolitoista viikkoa ilman suorittamista tuntui ikuisuudelta. Täällä sitä ollaan taas. Miten hyvää pysähtyminen tekikään! Oleminen ja vain arjen kokeminen ja sen oman elämän suoraan lähetykseen kaikin aistein kiinnittyminen auttoi minua tekemään itsestäni (ja maailmasta) monenlaisia havaintoja, niin mieluisia kuin epämieluisiakin. Kas, kun en ole täydellinen eikä ehkä kukaan muukaan ole. Huomasin myös, miten tärkeää… Lue lisää

Nykyään kiire tuntuu kirosanalta..

..vaikka joskus aiemmin se oli egoa pönkittävä ja itseäni tärkeäksi tekevä vastaus, kun joku kysyi, mitä kuuluu. Ah, helpottavaa huomata, että sielu ei tarvitse kiirettä mihinkään. Kuopus 2 vuotta ja 11 kuukautta, kysäisi minulta tänään aamulla, että äiti, onko meillä kiire. Niskakarvani nousivat pystyyn ja askel pysähtyi, sillä joka aamuisesta minuuttiaikataulusta huolimatta olen pyrkinyt olemaan… Lue lisää