Kiitollisuus

Kiitollisuus ei loppunutkaan

Aikanaan pelkäsin lakkaavani olemasta kiitollinen sitten, kun asiat olivat riittävän pitkään olleet taas hyvin ja tasapaksusti. Aikanaan pelkäsin, että tottuisin taas leppoisaan elämään, turtuisin keskiluokkaiseen hyvään ja lakkaisin kunnioittamasta tavallista, lonkeronharmaata arkipäivää. Ehkä alkaisin valittaa turhasta? Tulisiko kaiken jälkeen sittenkin elämänvaihe, jossa kiinnittäisin huomioni enemmän huonoon kuin hyvään? En tottunut, turtunut, lakannut. En alkanut. Keskityin… Lue lisää

Onnellinen jokaisesta päivästä

Taas tänään aamulla, kun avasin silmäni, ensimmäinen ajatukseni oli se, että niin mahtavaa saada olla täällä. Kiitos, että saan olla olemassa. On niin monia syitä olla kiitollinen, vaikka asiat eivät aina suju, kuten toivoo, kuvittelee tai haluaa. Joskus elämässä on tosi vaikeita hetkiä. Mutta aina vain ajattelen ”epäonnistumisista” niin, että ne opettavat meitä ja kertovat,… Lue lisää

Pitäisikö sittenkin stressata – edes vähän?

Olen viime viikkoina ollut poikkeuksellisen hyvällä tuulella, täynnä energiaa ja yksinkertaisesti todella kiitollinen olemassaolostani. Olen ollut älyttömän rento, en ole stressannut mistään, kuten esimerkiksi kesälomalla kovasti stressasin. Olen ottanut asenteen, että kuorin perunan kerrallaan, teen parhaani, vaikutan siihen, mihin voin vaikuttaa ja elän sen kanssa, mihin en voi vaikuttaa. Olen lakannut täysin suorittamasta ja stressaamasta… Lue lisää

Yhtäkkiä on helppoa olla zen ja kiitollinen

Vaikka loman jälkeen oli pientä ahdistusta töihinpaluusta ja kaikesta siitä, miten arjen saa rullaamaan heinäkuisen pellossa elelemisen jälkeen, päällimmäinen olo tällä hetkellä on vain kiitollisuus ja onnellisuus. Jos vielä heinäkuussa stressasin ja peräänkuulutin rentoa ja joustavaa elämänasennetta, sitä zeniä, joka tuntui olevan kadoksissa, mietinpä nyt vain, miksi otin niin kovia kierroksia kaikesta. Zen on siis… Lue lisää

Kiitollisuus ja huoli eivät mahdu samaan hetkeen

Minne katosi rentous? Usko ja luotto tulevaan, siihen, että asiat järjestyvät ja menevät just niin kuin on tarkoitettu? Miten niiden on tarkoitettu menevän? Minne hävisi asioiden hyväksyminen ja se, että nyt on näin ja sitten taas toisin? Minne katosi kiitollisuus, joka ei mahdu huolen kanssa samaan hetkeen? Ehkä olen keskittynyt viime kuukausina tai ehkä jopa… Lue lisää

Aloitan aamuni kiittämällä

Olen taas jo jonkin aikaa sitten palannut vanhaan tapaani eli siihen, että kun hyvin nukutun tai joskus myös hyvin heräillyn yön jälkeen taas tiedostan, missä olen, alan kiittää hiljaa mielessäni. Kiitän siitä, että sain nukkua, kiitän siitä, että tuli jälleen yksi aamu, kun sain avata silmäni, kiitän siitä, että saan olla omassa sängyssäni. Kiitän puolisosta ja… Lue lisää

Tavallista arkea ei aina muista arvostaa, vaikka pitäisi

Osallistuin muutama päivä sitten hyväntekeväisyyskampanjaan, jossa vajaan vuorokauden ajan ohjeistettuna käyttäydyin kuin minulla olisi ollut eräs krooninen sairaus. Kirjoitan tästä joulukuun alussa enemmän, mutta pakko sanoa, että vaikka arjessa pyrinkin olemaan päivittäin kiitollinen eri asioista ja aamuisin herään useimmiten sen ajatuksen kera, että ihanaa saada avata silmät, on elämässä vaikka kuinka paljon asioita, joita ei ehkä… Lue lisää

Tasapaksu arki ja pakahduttavat tunteet

Olen viime päivinä kokenut taas paljon sellaisia pakahduttavia tunteita, että just nyt on tosi hyvä, tässä ja nyt. Olin sitten liikennevaloissa, täpötäydessä metrossa, työpöytäni ääressä, juoksulenkillä tai Prisman kilometrin mittaisessa kassajonossa, kotona sohvalla, venyttelemässä lattialla. Ihan kuin jokin myönteinen dominoefekti olisi meneillään, vaikka mitään isoa tai mullistavaa ei ole tapahtunut. Kaikenlaista pientä ja kivaa kyllä, kuten… Lue lisää