Arki

Ensi vuonna tiedossa paljon tasapaksua arkea

Niin syksy kuin vuodenvaihdekin on itselleni merkinnyt usein uuden alkua. Ilmassa on monesti ollut jännittävää  kutkutusta kaikista uusista mahdollisuuksista, muutoksista ja unelmien ja tavoitteiden toteuttamisesta, vaikka tottahan on se, että muutoksia kannattaa tehdä aina nykyhetkessä, eikä useinkaan lykätä vuodenvaihteeseen, ensi maanantaille eikä ainakaan sitku, koska ei voi koskaan tietää, tuleeko sitä sitkua koskaan. Mutta toisaalta, niin… Lue lisää

Kaikki tunteet kuuluvat elämään

Niinpä, kaikki tunteet kuuluvat elämään. Tänään jotenkin semiankean päivän kruunasi hauska sattuma Lidlissä. Takana kassajonossa seissyt nainen sanoi, että hei, sulta tippuu jotain. Ja kas, puolen litran vesipulloni, jonka olin täyttänyt kotiin lähtiessäni, oli taas falskannut. Märkiä olivat niin reppu, kukkaro, läppäri kuin repussa kulkenut kirja takin selkämyksestä puhumattakaan. Siinä sitten naureskeltiin yhdessä tälle pienelle… Lue lisää

Elän kuin urheilija – samalla treenini inspiroivat, ärsyttävät ja aiheuttavat huolta

Meillä oli eilen ihan mahtavat, mutta ikävä kyllä viimeiset Vauhtisammakko-treenit Helsingissä toviin. Juoksimme pari tuntia lempipaikassani Eläintarhan kentällä ja matkaa kertyi itselleni 17 kilometriä. Vauhtisammakollahan muuten on Turussa vaikka mitä superinspiroivaa aina ultrajuoksukoulusta polkujuoksutreeneihin, joten jos asuisin Turussa, juoksentelisin monta kertaa viikossa ihan sammakkona muiden kurnuttajien kanssa. Eilen, kun juttelin toisen valkkuni Anni Liukan kanssa, tajusin sen, että… Lue lisää

Kiitollisuus ei loppunutkaan

Aikanaan pelkäsin lakkaavani olemasta kiitollinen sitten, kun asiat olivat riittävän pitkään olleet taas hyvin ja tasapaksusti. Aikanaan pelkäsin, että tottuisin taas leppoisaan elämään, turtuisin keskiluokkaiseen hyvään ja lakkaisin kunnioittamasta tavallista, lonkeronharmaata arkipäivää. Ehkä alkaisin valittaa turhasta? Tulisiko kaiken jälkeen sittenkin elämänvaihe, jossa kiinnittäisin huomioni enemmän huonoon kuin hyvään? En tottunut, turtunut, lakannut. En alkanut. Keskityin… Lue lisää

Kaikki on väliaikaista

Kaikki on väliaikaista, muistutti viisas ystäväni, kun pohdin ääneen paikkaani maailmassa ja elämäni merkitystä. Viime kuukausina ovat fiilikset menneet laidasta laitaan ja paikoin olen ollut huolestunut siitä, mitä kaikkea tässä elämässä vielä ehtii tehdä, mitä haluaa tehdä ja mitä saa tehdä. Mille näytetään vihreää valoa ja mille ei? Mikä onnistuu, mikä sen sijaan kannattaa unohtaa?… Lue lisää

Onnellinen jokaisesta päivästä

Taas tänään aamulla, kun avasin silmäni, ensimmäinen ajatukseni oli se, että niin mahtavaa saada olla täällä. Kiitos, että saan olla olemassa. On niin monia syitä olla kiitollinen, vaikka asiat eivät aina suju, kuten toivoo, kuvittelee tai haluaa. Joskus elämässä on tosi vaikeita hetkiä. Mutta aina vain ajattelen ”epäonnistumisista” niin, että ne opettavat meitä ja kertovat,… Lue lisää

Pitäisikö sittenkin stressata – edes vähän?

Olen viime viikkoina ollut poikkeuksellisen hyvällä tuulella, täynnä energiaa ja yksinkertaisesti todella kiitollinen olemassaolostani. Olen ollut älyttömän rento, en ole stressannut mistään, kuten esimerkiksi kesälomalla kovasti stressasin. Olen ottanut asenteen, että kuorin perunan kerrallaan, teen parhaani, vaikutan siihen, mihin voin vaikuttaa ja elän sen kanssa, mihin en voi vaikuttaa. Olen lakannut täysin suorittamasta ja stressaamasta… Lue lisää

Menneet vaikeudet ovat kuin aarrearkku, josta ammentaa merkityksellisyyttä elämään

Viime aikoina olen saanut taas muistutuksia siitä, miten ihmiselämä, kesti se sitten kauan tai hetken, on lopulta vain häivähdys ikuisuudessa. Aika rullaa hirvittävää tahtia ja ennen kuin edes oikein huomaa, on kulunut viikko, kuukausi, vuosi. Viisi vuotta. Viisitoista vuotta. Sitä ei ole enää kakskymppinen, vaan on nelikymppinen. Kohta kuusikymppinen ja sitten kahdeksankymppinen. Tuntuukin siltä, että… Lue lisää