Talvijuoksukenkäni ja katsaus viime vuoden tossuihin

Minulta kysellään lähes päivittäin, millä kengillä juoksen. Tässä katsaus viime vuonna käyttämiini neutraalin askelluksen kenkiin ja nykyisiinkin. Huom! Kaikki jutussa mainitut kengät olen saanut testiin niiden valmistajilta. Mutta koska minulla oli suuri kunnia päästä Hoka One Onen lähettilääksi viime vuoden loppumetreillä, niin  juoksen tällä hetkellä Hokan tossuilla, joihin sain ensikosketuksen reilu 1,5 vuotta sitten. Mutta koska Hokan kengät suunnitellaan Kaliforniassa, heillä ei luonnollisesti ole nastatossuja. Tiedän kyllä muutaman, jotka ovat nastoittaneet itse tossunsa. Pääkallokeleillä käytänkin siis viime vuonna testiin saamiani VJ Sarvan Xero -kenkiä, joista voit lukea lisää täältä. Nastatossut ovat huiput ja turvalliset juuri superliukkailla keleillä, mutta koko talvea niillä ei voi eikä kannata juosta, ainakaan jos juoksee paljon eli useita kertoja viikossa. Nastat voivat muuttaa hieman askellusta ja itsellä ainakin meinaa penikkavaiva iskeä vasempaan sääreen, jos juoksen liikaa nastoilla. Eli malttia!

Saran Xerot. Kuva: Timo Turkka

NEW BALANCE

NEW BALANCEN tossuilla juoksin oikeastaan koko viime kevään ja alkukesän ja siltä nuo kuvan tossut vähän näyttävätkin, ahkerasti käytetty on. Vuorottelin NB Fresh Foam 1080 -mallin ja kevyemmän NB 890 -mallin välillä. 890 on malliltaan kapeampi kuin tuo Fresh Foam, mutta molemmat sopivat omaan jalkaani huolimatta niiden erilaisuudesta. 890-tossussa vaimennus on napakampi ja Fresh Foam on näistä tossuista selkeästi pehmeämpi. Tykkäsin myös 890-tossun sukkamaisen myötäilevästä päällisestä. Kyseisen kengän droppi (eli korkeusero kannan ja kärjen välillä) on 6 mm ja oman US 8- kenkäni paino 224 grammaa. Fresh Foam taas on reilummin vaimennettu ja sopii leveäjalkaisemmillekin, koska pyöreähkössä etuosassa on tilaa. Aluksi hieman vierastin tuota leveää lestiä, mutta totuttuani siihen se alkoi tuntua tosi mukavalta. Käytin tätä Fresh Foam -kenkää erityisesti pitkillä pk-lenkeillä. Mikään supervauhtikenkä se nimittäin ei ole, mutta eivätpä ne omat vauhtini edes ole kummoisia. Kengän droppi on 8 mm ja oman US 8 -kenkäni paino 262 grammaa.

New Balancen 890 -kenkä.
New Balancen 890.
New Balancen Fresh Foam.
New Balancen Fresh Foam.

SAUCONY

SAUCONYN kenkiä sain testiin viime vuoden loppusyksystä. Sauconyn Peregrine 8 ICE + -kengillä ehdin tehdä muutamia lenkkejä heti ensilumien aikaan ja kävin niillä myös lumisilla poluilla. Jäälle ja lumelle tarkoitettu kenkä on kyllä pitävä, ja siinä on Vibram-pohja kuten Hokan Speedgoateissakin. Eli kuivalle asvaltille niillä ei kannata lähteä, sillä kenkä tarraa alustaan joka askeleella, mikä haastavissa olosuhteissa on toki hyvä. Peregrine 8 ICE sietää vettä, mutta ei ole täysin vedenkestävä. Jos plutaisi kunnolla, vesi myös poistuu kengästä eikä jää sinne lillumaan, kuten Hokan Speedgoateilla minulle kävi Tuusula Trail Runilla. Mutta mitäs plutasin! Plutauksen lisäksihän olin naamallani suossa kisan toisella kierroksella, mutta sellaista se polkujuokseminen voi olla. En ole enää sellainen hienohelma kuin polkujuoksutaipaleeni alussa! Peregrine 8 ICE on oikein hyvä ja pitävä tossu kohtuullisella vaimennuksella. Kengän droppi on 6 mm ja paino 266 grammaa.

Poluilla kerkesin myös testaamaan Sauconyn Peregrine 8 -polkutossuja. Nämä ovat siis aikalailla samat tossut kuin nuo Peregrine 8 ICE -tossut, mutta ilman tuota Vibram-pohjaa ja muutamaa muuta ominaisuutta. Tykkäsin kyllä näistäkin kengistä, ne sopivat omiin koipiini hyvin ja vaimennusta oli riittävästi. Peregrine 8 -tossut eivät kuitenkaan ole vedenkestävät eivätkä edes hylji vettä. Tässä on kaksi puolta: Kun plutaa kunnolla, kenkä kastuu, mutta kenkä myös kuivaa. Kengän droppi on 4 mm ja paino 255 grammaa.

Sauconyn Peregrine 8 ICE +.
Sauconyn Peregrine 8 ICE +.
Sauconyn Peregrine 8.
Sauconyn Peregrine 8.

HOKA ONE ONE

HOKA ONE ONEN tossuilla juoksen siis tällä hetkellä. Meidän perheessä puolisoni aloitti niillä juoksemisen liki kolme vuotta sitten ja silloin ihmettelin, että mikäs ihmeen merkki tuo on, koska en ollut Hokasta koskaan kuullutkaan. Mösjöö on siis edelläkävijä! Reilu 1,5 vuotta sitten pääsin testaamaan itse Hokan tossuja, en tosin enää muista, mikä malli oli kyseessä. Sen jälkeen merkki alkoi kiinnostella ja olenkin saanut testata jo useita eri malleja. Tällä hetkellä juoksen Hoka One Onen Clifton 5 -tossuilla, Speedgoat 2 -tossuilla ja Challenger ATR 5 -tossuilla, mutta koska on talvi, käytän tällä hetkellä oikeastaan vain noita kahta jälkimmäistä.

Clifton vitosen uusin malli on niin soma, että olen käyttänyt niitä kävellessä ja mekon kanssa ja nyt kun siirtynen kovilta pakkasilta (jos sellaisia saadaan) pakoon sisähalliin juoksemaan pitkiksiä ja myös nopeampia vetoja, ne ovat ihan varmasti jalassa. Clifton vitosilla palasin myös juoksemaan jalkapöydän murtumasta toivuttuani ja ne tuntuivat vaimennuksineen tosi turvallisilta. Ne ovat nykyäänkin ihan lempparit sileän kengät kuiviin ja tavallisiin olosuhteisiin, erittäin vaimennetut ja pehmeät, mutta silti napakat. Niillä juoksen siis asvaltilla, sisä- tai ulkoradalla ja hiekkatiellä, kun ei ole lunta tai jäätä. Kengän droppi on 5 mm ja paino 266 grammaa.

Hoka One Onen Clifton 5.
Hoka One Onen Clifton 5.

Challenger ATR 5 -tossuilla (droppi 5 mm, paino 218 grammaa) juoksen paljon nyt talvella ja ne ovat toimineet hyvin lumilenkeillä. Eilen aamulla, kun juoksin töihin, olivat Helsingin kadut muuttuneet poluiksi ja välillä lunta oli nilkkaan asti, pakkasta oli pari astetta. Hyvin toimivat Challengerit, yhtään eivät lipsuneet vaan pito oli täysin riittävä. Challenger on malliltaan hieman Speedgoatia väljempi, Speedgoat kun istuu jalkaan tosi napakasti. Challenger toimii paitsi lumisessa kaupunkimaastossa, myös poluilla, vaikka se ei ole yhtä pitävä kuin Speedgoat 2 (droppi 4,5 mm, paino 233 grammaa) jossa on Vibram Mega Grip -pohja. Challengerissa on sama vaimennus kuin Cliftonissa, mutta pohja on eri materiaalia. Challenger on mielestäni myös monikäyttöisempi kuin Speedgoat ja se kannattaa ehkä valita, jos ei juokse poluilla ihan urakalla, vaan niiden lisäksi juoksee esimerkiksi märällä tai kuivalla asvaltilla, pururadalla sekä hiekka- ja sorateillä.

Itse juoksin vitosen edeltäjillä Challenger nelosilla keväällä Italiassa niin märällä kuin kuivalla asvaltilla, kivikossa, ruohikossa ja kuivilla poluilla ja ne toimivat vallan mainiosti kaikissa näissä olosuhteissa. Jos poluilla on kuitenkin kovin märkää ja liukasta, niin silloin valitsen Speedgoat 2 -tossut. Ja Speedgoateilla juoksen myös kaupungissa talviolosuhteissa, kun on loskaista ja liukasta, vaikka ne ovatkin maastokengät. Kuivalla ja puhtaalla asvaltilla niillä ei toden totta kannata juosta, sillä pohjan pito tekee sen, että ne tarraavat alustaan joka askeleella.

Hoka One Onen Challenger ATR 5.
Hoka One Onen Challenger ATR 5.
Hoka One Onen Speedgoat 2.
Hoka One Onen Speedgoat 2.

Jenkkikengissä itselläni on lähes kaikissa norminumeroa isompi koko. Ei kannatakaan tuijottaa eurooppakokoa, vaan US-kokoa ja kengän sisämittaa. Tämä vain vinkiksi nettitilaajille.

Se on mä, juoksemassa. Jalassa on Hoka One Onen Challenger ATR 4 -kengät. Kuva: Timo Turkka.

Fakta on, että kaikki kengät eivät sovi kaikille, mutta ennakkoluulottomasti kannattaa kokeilla ja etsiä niitä itselle sopivia. Millä kengillä sä juokset?

Jenny

TERVETULOA INSTAGRAMIIN 

TERVETULOA FACEBOOKIIN

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Työmatkajuoksun plussat ja miinukset

Ylikierrostelun rauhoittelua ja haastattelu Fit-lehdessä

Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt

Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen