Juoksutavoitteet 2018 vuodelle menivät aikalailla persiilleen – sellaista elämä välillä on

Viime vuodenvaihteessa esitin itselleni muutaman juoksuun liittyvän toiveen ja tavoitteen: pysyä mahdollisimman terveenä ilman vammoja, juosta noin 200 kilometriä kuukaudessa, juosta enemmän poluilla, juosta 5 kisaa ulkomailla, juosta samana päivänä yli 50 kilometriä ja juosta mahdollisimman paljon uusia reittejä. Juoksutavoitteeni tällä vuodelle menivät aikalailla persiilleen – sellaista elämä välillä on.

Tilannehan oli vielä vuosi sitten aika erilainen liikunnan suhteen. Olin vuotta aikaisemmin (eli tammikuussa 2017) aloittanut elämänmuutoksen, tavoitteena kokonaisvaltaisesti virkeämpi fiilis ja päästä eroon liikakiloista, joita oli kertynyt ensimmäistä kertaa elämässäni kuopuksen jälkeen monistakin syistä, kuten vääristä ruokatavoista ja jatkuvasta heräilystä ja valvomisesta. Elämänmuutokseni alussa lakkasin lähes kokonaan ohjaamasta ryhmäliikuntaa. Kun kroppa keveni, innostuin muutaman vuoden paussin jälkeen taas juoksusta, eikä elämään sitten kevään 2017 jälkeen muuta treeniä juuri mahtunutkaan.

Tämän vuoden tammi- ja helmikuussa juoksin vielä tuon 200 kilometriä kuussa, mutta sen jälkeen lukemat ovat olleet laskussa. Ja nyt viime kuukausina ihan tietoisesti. Tällä hetkellä treenaan noin 10 tuntia viikossa, mutta juoksun lisäksi teen salilla lihaskuntoa, ohjaan sisäpyöräilyä ja harjoittelen vapaauintia. Lumen myötä kuvioihin astuu myös hiihto, koska näillä näkymin hiihdän työpaikan joukkueessa 9 tai 14 kilometrin matkan Vasaloppetissa maaliskuun alussa.

Polkujuoksu vei mennessään. Sitä lisää ensi vuonnakin.

Tavoite 1: Pysyä mahdollisimman terveenä ilman vammoja

Treenivuosi 2018 oli kaikkea muuta kuin ehjä juoksuvuosi. Hiihtolomaan saakka juoksu kulki ja olin terve kuin peipponen, mutta sitten iski influenssa. Olin kerran aiemmin kärsinyt possuflunssasta vuonna 2009, ja vaikka B-influenssaa ei voinutkaan siihen verrata, vei B-versiokin täysin voimat ja olin viikon sängynpohjalla kykenemättä syömään tai nousemaan edes sängystä ylös. Jouduin pakottamaan itseni juomaan vettä. Rehellisesti voin sanoa, etten tuota possuflunssaa lukuun ottamatta varmasti ollut koskaan ollut niin huonossa kunnossa kuin B-influenssan saatuani, vaikka oma versioni nosti korkean kuumeen vain yhdeksi illaksi. Palasin toimistotöihin reilun viikon sairausloman jälkeen, mutta jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt vielä levätä toinen viikko lisää. Vaikka olo parani nopeasti, influenssasta jäi 8 viikkoa kestänyt yskä, ja rytmihäiriöt, joista pääsin lopullisesti eroon vasta kesäkuussa Tukholman maratonin jälkeen.

Liikunnan aloitin influenssan jälkeen iisisti ja ensimmäiset viikot influenssan jälkeen vain kävelin. Kolmen viikon kävelyn jälkeen aloitin kevyen pk-treenin ja kovat treenit aloitin vasta kesäkuun alussa. Eli koko kevät meni toipuessa tuosta taudista, ja ajatelkaa, itselläni ei edes ollut sitä kovaa kuumetta kuin yhtenä päivänä.

Rytmihäiriöt ovat itselleni olleet jo pitkään tuttuja myös tavallisen flunssan jälkeen. Niitä on tutkittu useasti vuosien varrella, mutta mitään, mistä pitäisi olla huolissaan, ei ole koskaan löydetty. Influenssan jälkeen ne vaivasivat kauemmin kuin yleensä ja pahenivat Tukholman hellemaratonin jälkeen, ja menin lopulta jälleen lääkäriin. Lääkärikäynti antoi lähinnä mielenrauhaa ja noin viikon päästä siitä rytmihäiriöt vihdoin katosivat eivätkä ole sen koommin palanneet.

Kesäkuussa juoksin taas sen parisataa kilsaa ja pystyin tekemään kovempia treenejä. Ensimmäistä kertaa influenssan jälkeen aloin saada takaisin tautia edeltäneitä vauhtejani. Juoksu maistui ja tuntui hyvältä, mikä oli loistavaa, sillä olinhan heinäkuun alussa juoksemassa ensimmäistä ultraani, Stockholm Multi Island Runia (75 kilometriä), jonne minut ja puolisoni oli valittu yhdeksi joukkueeksi.

Ultra meni hyvin ja pääsimme maaliin tiukkojen aikarajojen puitteissa. Kuitenkin viimeisillä polkukilsoilla, kun juoksua oli jo takana yli 70 kilometriä, meni juoksu omalta kohdaltani sekoiluksi väsymyksen ja jännityksen takia ja jossain vaiheessa olin kolauttanut jalkani johonkin ja murtanut jalkapöytäni. En kuitenkaan tuntenut ollenkaan kipua ennen kuin maalissa, ihmiskeho on ihmeellinen ja adrenaali ilmeisesti virtasi taistellessamme kelloa vastaan ehtiäksemme viimeiseltä etapilta laivaan.

Vasta viiden kilsan jäähdyttelyn aikana yhdessä muiden Smir Finishereiden kanssa huomasin, että jalkani oli tosi kipeä. Viikon sillä nilkutettuani menin lääkäriin. Jalka kuvattiin ja kahden lääkärin toimesta siinä todettiin iskusta johtunut traumaperäinen murtuma. Säikähdin ensin, että olin aiheuttanut murtuman itse juoksemalla liikaa ja liian kovassa kisassa, mutta onneksi se ei ollut rasitusmurtuma. Juoksutaukoa tuli kuitenkin 10 viikkoa, jonka lusittuani otin vielä ensimmäiset 5 viikkoa pehmeästi: lenkkeilin poluilla niin, että vuorottelin juoksua ja kävelyä kahden minuutin pätkissä. Halusin jalan kerralla kuntoon, enkä halunnut hätäillä, mikä oli tosi hyvä juttu.

Loppuvuoden olen ollut terve ja jalkakin parantui hyvin. Juoksemisen aloittamisen jälkeen en voinut nousta esimerkiksi varpailleni murtuneella jalalla, mutta nyt sekin on alkanut sujua. Nyt murtumasta on lähes 6 kuukautta ja jalka on kunnossa, juoksu on sujunut jo useamman kuukauden ilman mitään tuntemuksia.

Toivon, että vuosi 2019 on ehjä treenivuosi ja teen kaikkeni, jotta säilyn mahdollisimman terveenä ilman vammoja. 

Stockholm Multi Island Run 2018 oli jalan murtumisesta huolimatta yksi elämäni vaikuttavimpia kokemuksia.

Tässä kaikki Finisherit. 35 joukkueesta kisan läpäisi 25 joukkuetta.

Tavoite 2: Juosta noin 200 kilometriä kuukaudessa

Tämä tavoite toteutui tosiaan nuo pari ensimmäistä kuukautta vuodesta, jonka jälkeen kilometrien kerääminen meni ihan plörinäksi. Kesäkuussa juoksin taas tuon 200 kilometriä, josta lähes puolet oli työmatkajuoksua. Kun syyskuun puolivälissä pääsin aloittamaan tuon juoksun ja kävelyn -yhdistelmän, en ole merkinnyt kilometrejä säntillisesti ylös. Olen juossut viime kuukausina 10-20 kilometrin lenkkejä ja tehnyt tonnin vetoja.

Ensi vuoden tavoitteenani on juosta enemmän,  mutta asetan tavoitteen hieman matalammalle, 150 kilometriä kuussa. Sitten voin yllättää itseni positiivisesti, jos ja kun juoksua tuleekin enemmän. Minulla on tiedossa kolme ultramatkaa, joista kirjoitan myöhemmin, joten todennäköistä on, että tuota pk-jolkottelua tulee varsin paljon, kun taas pääsen kunnolla vauhtiin.

Treenasin myös Vauhtisammakkojen kanssa. Alemmassa kuvassa toinen koutsini Anni Liukka ja minä.

Tavoite 3: Juosta enemmän poluilla

Tämä tavoite toteutui täysin ja aina kun esimerkiksi ajallisesti on mahdollista, suuntaan mieluiten poluille. Juoksin tänä vuonna myös kolmessa polkukisassa: Sandis Traililla Santahaminassa, joka oli tosi kivasti järjestetty ja tarjosi matkan varrella hulppeita maisemia. Smir eli Stockholm Multi Island Run 2018 juostiin pitkälti poluilla. Kolmas polkukisani oli eka pitkis loukkaantumisen jälkeen eli lokakuun alussa Tuusulassa juostu Tuusula Trail Run.

Jos aiemmin olen ollut asvaltilla juoksija, niin nykyään valitsen polut ja metsät mieluummin, vaikka se ei aina näin liki kaupungin keskustaa asuessa ole aina mahdollista. Tänä vuonna olen juossut paljon Keskuspuiston polkuja ja yllättynyt niistä positiivisesti. Polkujuoksu jatkukoon myös ensi vuonna!

Kesällä juoksin paljon saaristossa niin ”poluilla” kuin poluillakin.
Tämä ja alempi kuva: Timo Turkka

Tavoite 4: Juosta mahdollisimman paljon eri reittejä

Aika paljon tuli tänä vuonna jyystettyä samoja reittejä, joten ensi vuoden tavoite on lähteä rohkeammin juoksemaan uusia reittejä, kyllä täällä pk-seudullakin lääniä piisaa. Keskuspuiston, joka on itselleni tuttu jo lapsuudesta, aion ottaa vielä paremmin haltuun ensi vuonna. Samoin Helsingin ja Espoon merenrantoja on ihana juosta.

Ensi vuonna aion juosta enemmän uusilla reiteillä.

Tavoite 5: Juosta viisi kisaa ulkomailla

Tänä vuonna juoksin Berliinin puolikkaan huhtikuun alussa, joka oli ensimmäisiä pidempiä juoksujani influenssan jälkeen enkä ollut vielä ihan päässyt yskästä eroon. Kisa ei mennyt kuten olin ajatellut, koska pakki meni sekaisin ja tuli myös istahdettua Bajamajoissa.

Berliinissä meni pakki sekaisin. Muuten kiva kisa, ekoja pitkiksiä influenssan jälkeen.

Berliinin puolikas meni vessareissuiksi.

Kesäkuun alussa juoksin hellemaratonin Tukholmassa, mikä oli ihan mahtava kokemus (vaikka se olikin vain pitkä pk-lenkki) ja toinen maratonini Tukholmassa. Ensi vuonna Tukholma saattaa jäädä välistä, mutta en osaa vielä ihan varmasti sanoa. Tarkoitus kun on juosta huhtikuussa Kaarinan rataultrassa 12 tuntia ja heinäkuussa alpeilla, joten voi olla mahdotonta saada Tukholmaa mahtumaan lukujärjestykseen.

Tukholman hellemaraton oli hieno kokemus!

Heinäkuun alussa juoksin tuon Smir2018-kisan, jonka jälkeen juoksut olikin sitten juostu hetkeksi. Mutta tuona päivänä toteutui toiveeni numero kuusi: juosta samana päivänä yli 50 kilometriä.

Olin ostanut paikan myös Trondheimin maratonilta syyskuun alussa, mutta se jäi väliin, koska en vielä tuolloin voinut juosta ollenkaan. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisi kisoja tullut ulkomailla 4, mutta ei se ole niin jetsulleen.

Ensi vuonna kiikarissa ovat Kaarinan rataultran ja alppimatkan lisäksi myös Ultravasan90, johon olen ostanut jo paikan syksyllä.

Toiveena on juosta myös kotimaassa kaikenlaista ja ehkä tuon vaparin haltuun ottamisen myötä kokeilla myös jotain lyhyttä aloittelijoiden SwimRun-kisaa.

Aikalailla siis nuo samat tavoitteet saavat olla myös ensi vuotta ajatellen. Eniten toivon, että pysyn terveenä, eikä mitään isoja vaivoja tai vammoja ilmaannu. Jos viime vuoteen vertaan, niin ainakin treenini ovat nyt todella paljon monipuolisempia, mikä toki verottaa aikaa juoksulta, mutta tekee keholle hyvää.

Ystävän kanssa jolkoteltiin 18 kilsaa peekoota juuri ennen joulua.

Millaisia treenitavoitteita sinulla oli tätä vuotta ajatellen ja toteutuivatko ne? Miltä ensi vuosi näyttää?

Mahtavaa joulun jatkoa,

Jenny

TERVETULOA INSTAGRAMIIN 

TERVETULOA FACEBOOKIIN

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt

Vapaauinnin alkeet haltuun viidellä uintiopetustunnilla

Japanilainen kylpylä Tukholmassa

Elän kuin urheilija

Saliohjelma hauiksille, selälle ja vatsalle