Kuntourheilija voi oppia huippu-urheilijalta – näin kohti tavoitetta

Kuntoilija voi oppia huippu-urheilijalta.

Vietin viikonlopun Haltin kutsumana Halti Outdoor Weekendissä Vuokatissa 7.9.-9.9. ja kävin kuuntelemassa huippuhiihtäjä Iivo Niskasen valmentajan, tutkija Olli Ohtosen luentoa Vuokattihallissa perjantai-iltana. Nelisen tuntia luennosta muuten lähtivät Vuokatti Trail Challengen 115 kilometrin ultraajat kovalle taipaleelleen, nostan isosti hattua. 115 kilsan kisan voitti Tommi Kaukola ajalla 15:40:22, huhhuh, kova aika, koska maasto on todella haastava. Ohtosen luennon teemana oli tavoitteet ja se, miten kohti tavoitetta mennään. Ohtonen vahvisti monta jo empiirisesti ymmärtämääni asiaa, kuten sen, että rutiinit ovat tärkeitä, oli kyse sitten kuntoliikkujasta tai urheilijasta, ja kun opettelee uusia tapoja, ne muuttuvat toistamalla rutiiniksi. Silloin tapojen toteuttamisessa ei enää tarvita tahdonvoimaa. Sitäkin ihmisessä toki on, mutta sen avulla ei voi esimerkiksi tehdä muutoksia loputtomiin. Sen moni painonpudottaja on huomannut, ja nimenomaan juuri painonpudotuksessa on kyse elämänmuutoksesta ja ensin uusien tapojen opettelusta, jotka sitten alkavat tulla automaattisesti selkärangasta. 

Ei voi vain treenata paljon ja kovaa

Kun tuntuu siltä, että oma treenivuosi on ollut rikkinäinen sairastelujen ja jalkavamman takia, niin tavallaan lohduttavaa oli kuulla, että myös huipuilla on vaikeita kausia. Ohtonen kertoi, että Niskasen sairastelu aiemmin eli ennen Lahden 15 kilometrin MM-kisavoittovuotta johtui kasaantuneesta kuormituksesta. Kun kovien leirien jälkeen ei maltettukaan tarpeeksi keventää, tuli sairastumisia. 

Se olikin hyvä muistutus, jota kannattaa itse kunkin tarkkailla. Vaikka haluaisi treenata todella paljon ja todella kovaa, niin kevyempiä treenijaksoja tarvitaan ja jos niitä ei ole, niin usein se kostautuu. Muistan itsekin sen ajan, kun ohjasin liikuntaa päätyökseni ja vedin reilu 20, joskus jopa 3o tuntia viikossa. Olin kerran kuukaudessa kuumeessa ja elimistö oli ihan ylikierroksilla. Tuolloin ajauduin myös ensimmäisen kerran ylikuntotilaan, joka ei sitten opettanutkaan tarpeeksi, vaan niitä on tarvittu kaksi.

Huippuhiihtäjä Iivo Niskasen valmentaja Olli Ohtosen oli perjantain kohokohta Halti Outdoor Weekendissä.

Löydä itsellesi innostava tavoite

Ohtonen kannusti myös meikäläisen kaltaista kuntourheilijaa löytämään tavoitteen, unelman ja päämäärän, koska tavoite vaikuttaa hyvin paljon tekemiseen. Itsellenihän tämän tavoitteen löytäminen ei ole ollut vaikeaa, ja esimerkiksi ensi vuoden ultramatkat ovat mielessäni oikeastaan päivittäin. Ensi vuotta lähempänä on itselläni myös eräs ultrakisan tavoin fyysistä ja henkistä kanttia vaativa tavoite, johon lataan kaikki paukut ja johon kaikki tekeminen erityisesti nyt syksyllä kulminoituu. Kerran siitä sitten lisää, kun aika on. Mutta oikeastaan kaikki, mitä alan nyt kahden kuukauden telakan jälkeen tehdä, tähtäävät paitsi tuohon tärkeään päivään syksynä, myös noihin ultrakisoihin, koska olen näin päättänyt, koska sitä haluan ja koska se tuo itselleni iloa ja motivoi ja inspiroi minua. 

Ohtonen totesi, että on hyvä julkistaa tavoitteet. Sen voi tehdä “koko kansalle” tai vaikka puolisolle tai ystävälle. Silloin tavoite muuttuu myös itselle konkreettisemmaksi. Lisäksi tulee hyvällä tavalla paineita siitä, että kun tavoitteen on julkistanut, pitää se myös saavuttaa, ettei homma jää vain puheen asteelle. Se ei tarkoita leveilemistä, vaan omasta unelmasta ja tavoitteesta mainitsemista. Se, että sinullakin on joku unelma ja tavoite, ei ole keneltäkään muulta pois. Se on hyvä muistaa, jos vaikka lähipiiri ei asiassa kannustakaan.

Sopivia välitavoitteita vielä mietin, jotka auttavat myös noilla pidemmillä matkoilla itseäni eteenpäin. Jotain kiinnostavaa löytyy varmasti myös välitavoitteiksi! Lähempänä noita tärkeitä päiviä aion funtsia tarkkaan kisataktiikkaa, kuten syömistä ennen kisaa ja sen aikana, vauhteja, varusteita ja oikeastaan ihan kaikkea, mikä vain mahtuu kisapaikalle saapumisen ja sieltä poistumisen väliin. 

Laadi tai hanki harjoitussuunnitelma

Harjoitussuunnitelma kannattaa olla, sillä se tekee tekemisestä järjestelmällisempää. Pitää tietää, mitkä harjoitukset parantavat kuntoa, mitkä palauttavat ja ylipäänsä mitä pitää treeneissä tapahtua, jotta pystyy omat tavoitteet saavuttamaan. Itselläni on nyt harjoitussuunnitelma ensimmäisen kuukauden ajaksi telakan jälkeen. Olen saanut juoksuohjelman Vauhtisammakolta, ja sen lisäksi suunnittelen itse loput treenini. Kun tämä eka kuukausi on tehty, ohjelmaan tehdään muutoksia ja juoksua aletaan lisätä, kuten ennen jalan murtamista.

Olen todella kiitollinen siitä, että kuormitusta kevyesti lisäävä harjoitusohjelma on olemassa. Nyt kun jalka tuntuu terveeltä eikä jatkuvaa kipua enää ole, olisi suuri houkutus alkaa juosta vanhaan totuttuun tapaan. Se voisi kuitenkin kostautua ja siksi aion orjallisesti noudattaa saamiani ohjeita. Eli ahnehtimisen sijaan palaan juoksun pariin yhdistämällä kävelyä ja juoksua 2 minuutin pätkissä ja ainakin ensimmäisen kuukauden pyrin juoksemaan vain poluilla. 

Kehitystä JA palautumista pitää seurata

Palautumisen kanssa ei voi myöskään leikkiä, ja olen itse huomannut, että näin nelikymppisenä palaudun hitaammin kuin vaikka 10 vuotta sitten. Ohtonen kertoi,  miten Niskasen kuntoa oli seurattu harjoituskauden aikana. Onhan totta, että kehittymistä pitää seurata, mutta niin pitää myös tarkkailla palautumista. Niskanen on käyttänyt muun muassa hermoston kuormittuneisuutta mittavaa ortostaattista syketestiä, jota ajattelin itsekin kokeilla. 

Itsellä on tosiaan kahdesti kokemusta ylikunnosta, joista toipuminen kesti oman aikansa. Nykyään onneksi nukun hyvin, mutta vähän on arkea funtsittava, että treenit menevät perille eivätkä kuormita liikaa. Toki elämässä on paljon muutakin kuin urheilu, kuten perhe, kotihommat ja työ. Koin tuolla Vuokattihallissa muuten ahaa-elämyksen niiden suhteen. Jos välillä fiilis on ollut se, että erityisesti työ haittaa harrastamista, niin onneksi voi muuttaa omaa asennetta. Työhön ja esimerkiksi kotihommiin voi suhtautua niin, että ottaakin sen asenteen, että ne palauttavat, koska ovat niin erilaista tekemistä kuin treenaaminen. Eihän niiden oikeasti tarvitse stressata meitä lisää, vaikka joskus tuntuu siltä, että kun saapuu töistä työpäivän jälkeen kotiin, alkaa työpäivä numero kaksi. Haha, joku ehkä tavoittaa fiiliksen. 

Helppoa on hymyillä, kun tietää, mitä tavoittelee. Sitten ei muuta kuin kohti ääretöntä ja sen yli!

Perusasiat ovat kaiken pohjana

Sain monta hyvää muistutusta Ohtosen luennosta, vaikka moni asia itsellä on jo semihyvin hallussa. Aion jatkossa kirjata kaikki treenit tarkemmin ylös, sitä olen usein tehnytkin, mutta nyt olen ollut vähän huithapeli sen suhteen. Lisäksi aion jatkaa hyväksi havaitulla tiellä, eli keskittyä perusasioihin, kuten riittävään nukkumiseen, semiterveelliseen ja riittävään syömiseen sekä ottaa elämän mahdollisimman rennosti, mitä sieltä koskaan sitten tulikaan vastaan. Perusasiat ovat oikeasti juuri nyt parasta, mitä tiedän ja koska olen innoissani noista omista tavoitteista, perusasioiden toistaminen ei tunnu tylsältä, vaan enemmänkin siltä, että ne vievät minua eteenpäin.

Ohtonenkin kehotti meitä perustreenaajia toistamaan paljon perusasioita ja sanoi, että ne, ketkä menestyvät urheilussa, menestyvät elämässä yleensäkin, ja ovat myös hyviä arjen perusasioissa.

Kivoja treenejä! Onko sulla urheiluun liittyviä tavoitteita?

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

Lue lisää ja laita jakoon: 

Keho ja mieli tottuvat – silti ei tarvitse tyytyä pahaan oloon

Yhdestä en luovu ja se on uni

45 päivää juoksutelakkaa

Yhtäkkiä on helppoa olla zen ja kiitollinen

Tasapainoinen arki synnyttää liikuntamotivaatiota