Luento Vauhtisammakon juoksumessuilla ja ensi vuoden juoksukisapaljastuksia

Smir2018 oli jotain, joka ei kyllä tule unohtumaan koskaan.

Syyskuussa luennoin Vauhtisammakon juoksumessuilla ja ensi vuoden kisasuunnitelmatkin alkavat muodostua. Juoksutelakka on tehnyt hyvää niin päälle kuin kropalle. Tänään aamulla olin salilla jo ennen seiskaa ja olin päättänyt testata, miten spinning-pyörällä polkeminen sujuu kuusi viikkoa sitten murtuneen jalkapöydän kanssa. Kokeilin spinupyörää jo tovin vajaa kolme viikkoa sitten, mutta silloin pyöräily oli vielä liian aikaista eikä tuntunut hyvältä. Viimeiset kolme viikkoa olen kuitenkin pystynyt tekemään treeniä cross trainerilla ilman kipua, ja kärsivällisyyteni on kestänyt jopa tunnin veivaamisen laitteella. 

Tänään tein sitten oman treenin spinupyörällä lukkokengillä, ja se sujui yli odotusten eli jalka kesti hyvin myös seisomapätkät ja endorfiinihumala oli melkoinen 53 minuutin tiukan pyörityksen jälkeen. Onnistunut treeni meni vähän tunteisiin ja vuoroin nauratti ja vuoroin itketti. Pukuhuoneessa olisi treenivaatteista voinut puristaa hikeä, ihan paras tunne!

Olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että jalka on parantunut näin hyvin ja pääsen vaihtamaan cross trainerin sisäpyörään. Oma spinutuntihan alkaa parin viikon päästä ja vaikka koko ajan olen treenannut lihaskuntoa jalan ehdoilla, aerobinen on jäänyt tavallista vähemmälle eikä kunto ole niin hyvä kuin ennen loukkaantumista, mutta tästä se lähtee. Koska pohja on vakaa, niin kyllä se kuntokin sieltä palautuu.

Smir2018 oli jotain, joka ei kyllä tule unohtumaan koskaan.

Nyt pitää malttaa – ei vielä juoksua

Nyt elänkin kriittisiä aikoja jalkavaivaa ajatellen. Koska jalka ei ole enää koko aikaa kipeä, pahin jalkapohjan jäykkyys helpottaa ja kipua ja outoja tuntemuksia tuntuu vain satunnaisesti, voisi tietenkin olla suuri houkutus juosta. Mutta koska haluan hoitaa koiven kerralla kuntoon, elokuussa en vielä juokse. Keskustelin sairaalassa jalkapöydän murtumastani (joka siis oli traumaperäinen, ei rasitusmurtuma) tuolloin kahden lääkärin kanssa ja totta kai ensimmäinen kysymykseni oli se, että milloin voin alkaa juosta. Koska murtumien paraneminen ja luutuminen ovat yksilöllisiä asioita, en saanut mitään tarkkaa päivämäärää, jolloin voisin painella lenkille. Kuitenkin minua ohjeistettiin alkamaan juosta korkeintaan joka toinen päivä ja aluksi 3-5 kilometrin lenkeillä, sitten kun koipi on ihan kunnossa eikä mitään tuntemuksia esiinny. Mutta kuten olen sanonut ennenkin, mieluummin ”liian myöhään” kuin liian ajoissa. Annan jalan huilata vielä ainakin pari viikkoa ennen kuin kokeilen, millaista se juokseminen olikaan.

Vaikka itse en olekaan päässyt juoksemaan, juoksu on ollut päivittäin läsnä arjessani. Olen katsellut juoksukuvia Instagramissa, olen lukenut juoksukirjoja, googlannut juoksukisoja ja tehnyt erilaisia juoksuun liittyviä suunnitelmia. Ensi vuoden yksi merkittävimpiä tavoitteitani on Kaarinan rataultran 12 tunnin juoksu pääsiäisenä. Suunnitteilla on ostaa paikka myös Tukholman maralle (kolmatta kertaa) ja ensi vuoden elokuussa haluan juosta Ultravasanin 90 kilometriä, josta olen haaveillut jo vuoden verran.

Yhteishenki kisassa oli huikea!

Luento Vauhtisammakon juoksumessulla syyskuussa

Syyskuussa olen yhteistyökumppanini Vauhtisammakon juoksumessuilla luennoimassa aiheena Juoksu osana elämäntapamuutosta. Kerron messuilla siitä, miten saavutin normaalin sporttisen aikuisikäni painon kuuden jojotteluvuoden jälkeen ja kuinka juoksu palasi arkeeni monen vuoden tauon jälkeen tavoitteellisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Kerron myös tuosta ensimmäisestä pitkästä kisasta, Stockholm Multi Island Runista, jossa juoksin päivän aikana 75 kilometriä kahdeksan saaren läpi Tukholman saaristossa. Jos siis olet Turussa Vauhtisammakon juoksumessuviikolla 10.9.-15.9., tule kuuntelemaan minua torstai-iltana 13.9., jos kiinnostelee.

Vauhtisammakolla alkavat juoksukoulutreenit myös Helsingissä nyt syyskuussa. Itse olen jälleen mukana Helsingin treeneissä ja tavoitteeni on vaihtunut nyt sitten maratonista tuohon Kaarinan 12 tunnin rataultraan. Jännityksellä odotan, millaisen ohjelman valmentajani Anni ja Mikko minulle tekevät! Selvää on, että salitreeni ja spinning pysyvät mukana juoksun rinnalla. Uimakouluni siirtyikin alkamaan nyt vasta marraskuussa, mutta se on juuri sopiva aika. Onneksi lihaskuntoa ja liikkuvuutta pysyn treenaamaan kotona vaikka tokaluokkalaisen läsnä ollessa. Ja sitten on vain katsottava, onko jotain, mistä voi karsia, jotta ehtii tehdä kaikki treenit. Onnekseni olen nyt innostunut monen vuoden jälkeen aamutreenaamisesta, ja lenkille voi lähteä, kun molemmat tokaluokkalaiseni (lukion ja alakoulun) vielä koisivat ja mösjöö on jo lähtenyt töihin. Kovin myöhäinen iltatreeni ei sovi minulle, koska se virkistää liikaa ja sitä paitsi olenhan jo nukkumassa puoli kympin aikaan. 

Olen jo niin innoissani tulevista juoksukisoista, ettei enää edes harmita se, että jouduin jättämään huomiset jänistelyt Suunto Pacemaker Ambassadorina väliin Paavo Nurmi Marathonin kympin lenkillä. Toivon, että minulle tulee vielä uusi mahdollisuus toimia jäniksenä jossain kisassa. Kaikille Turussa huomenna juokseville toivotan kivaa päivää!

Millaisia juoksu- tai treenisuunnitelmia sulla on? Olisi ihana kuulla!

Mahtavaa viikonloppua!

Jenny

Instagramissa

Facebookissa

Lue myös:

Keho ja mieli tottuvat – silti ei tarvitse tyytyä pahaan oloon

Yhdestä en luovu ja se on uni

Kaikki Smir2018-finisherit. Minä ja mösjöö vasemmassa reunassa.