Arvostan ja rakastan itseäni – valitsen panostaa hyvinvointiin

Eilen jo vähän Instagramissa sivusinkin sitä, miten tyytyväinen olen nykyään siitä, että pidän itsestäni ja hyvinvoinnistani hyvää huolta omassa mittakaavassani. Nykyään arvostan ja rakastan itseäni niin paljon, että haluan jos nyt en tarjota parhaita mahdollisia vaihtoehtoja itselleni, niin ainakin asioita, jotka saavat minut voimaan hyvin. Monen korvaan arkeni ja otetaan nyt vaikka esimerkiksi aikainen nukkumaanmeno (paitsi nyt lomalla), tavoitteellinen juokseminen sekä alkoholin minimaalinen käyttö (jos sitä voi edes minimaaliseksi kutsua, lähinnä olemattomaksi ehkäpä), saattaa kuulostaa tylsältä ja kurinalaiselta, mutta omasta mielestäni se on kaukana siitä. Nautin siitä, kun voin hyvin ja teen mielelläni asioita, jotka saavat minut voimaan hyvin. Mutta niinhän me ollaan ihmiset erilaisia ja se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Arvostan ja rakastan itseäni – panostan hyvinvointiin.

Näin ei ole kuitenkaan aina ollut. En ole aina jaksanut, pystynyt tai halunnut huolehtia itsestäni näin hyvin, kuten nyt.

Elämässäni on ollut aikoja, jolloin en ole pitänyt itsestäni kovin hyvää huolta. En voi syyttää niistä ajanjaksoista kuin itseäni, mutta silti olen huomannut että usein niihin elämänjaksoihin on liittynyt jonkinlaisia vaikeuksia: hankala ihmissuhde, uupumista, valvomista ja heräilyä lapsen kanssa, liiallista työntekoa, rahapulmia tai vaikka liikaa stressaamista. Silloin tilanne vain on ollut sellainen, ettei paukkuja ole yksinkertaisesti ollut mihinkään ylimääräiseen, vaikka oma hyvinvointihan ei toden totta ole mitään ylimääräistä, vaan asia, joka pitää tämän koko paletin kasassa. Mutta vaikka olen tuon asian tiedostanut, en vain ole jaksanut, pystynyt tai sitten minua ei vain ole huvittanut syödä terveellisesti ja itselleni sopivasti, liikkua riittävästi, nukkua tarpeeksi ja tehdä muita omaa hyvinvointia parantavia tekoja. On ollut aikoja, kun olen rentoutunut viikonloppuisin alkoholin avulla ja vetänyt naamaan pitsaa, hamppareita ja sipsejä, vaaleaa leipää, sokeria. On ollut aikoja, kun olen stressannut niin paljon, että olen kärsinyt kuukausitolkulla rytmihäiriöistä enkä ole pystynyt nukkumaan heräilemättä. On ollut aikoja, kun olen vain suorittanut elämää enkä edes ole välttämättä kyseenalaistanut sitä, miksen ole huolehtinut hyvinvoinnistani, kuten olisi itselleni ollut parasta.

Sitä paitsi ihminen tottuu kaikkeen, mikä on, joten ilman jonkin sortin pysähtymistä ei aina edes ymmärrä, että kannattaisi toimia jotenkin toisin. 

Paitsi että ihminen tottuu moneen ja myös siihen, mikä itselle ei ole hyväksi, vaikeassa elämäntilanteessa olevalla ei ole välttämättä paukkuja muutokseen. Toki silloinkin se, että edes pyrkii jollain elämän osa-alueella tekemään itselleen hyviä asioita, varmasti tekisi oloa paremmaksi, mutta joskus ei vain yksinkertaisesti j a k s a.

Itsekin olen elänyt läpi ajat, kun olen juuri ja juuri jaksanut aamulla nousta ylös ja olen päivän toiminut kuin robotti ja sitten illalla painanut taas pään tyynyyn onnellisena siitä, että pääsen hetkeksi pois untenmaille kaikesta. Tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä aloittaa sen korjaamisesta, mikä on pielessä, eikä antaa vain ensiapua jollain muulla pikakeinolla. Mutta kuten sanottu, se ei ole helppoa, ja sekin vaatii tilanteen tiedostamista. Jos ei ymmärrä, mikä tilanne on, miten voi mitään edes korjata? Joskus muut ihmiset voivat olla siinä apuna, mutta usein ihminen jostain syystä on sellainen, että vaikka joku kertoisi jonkin tietyn asian ja kaikki ratkaisut olisivat edessä kuin hopeatarjottimella, itse pitää kääntää jokainen kivi, jotta ymmärtää alkaa toimia toisin. Itsellä tuli aikanaan seinä vastaan siinä, kun en enää jaksanut voida huonosti. Halusin parempaa. Ja silloinkin tein valinnan.

Itse koen, että moni asia, joka tällä hetkellä parantaa hyvinvointiani, on ollut nimenomaan omaa valintaani. Olen päättänyt valita jonkin asian jonkin toisen asian sijaan. Ja itseasiassa tajusin vasta ihan hiljattain, että miksi esimerkiksi 20 kilon painonpudotus sujui niin hyvin kuuden jojovuoden jälkeen. Se johtui siitä, ettei minulla ollut tunnetta, että minun on pakko pudottaa painoa. Toki tiesin, ettei ylipaino ollut itselleni hyvä juttu enkä lopulta kokenut olleeni ylipainoisena ”omissa nahoissani”, koska enhän ollut koskaan aiemmin ennen kuopukseni saantia ollut ollut ylipainoinen. Mutta olen kuitenkin ihminen, joka helposti ahdistuu, jos minun on pakko tehdä jotain. Kun siis ylipainonkin suhteen koin, että sain itse valita, mitä teen, ei sen lopullisen päätöksen tekeminen elämänmuutoksesta sitten ollutkaan enää vaikeaa. En pudottanut painoa ja tehnyt elämänmuutosta siksi, että joku olisi vaatinut sitä, lääkäri olisi sanonut, että minun pitää tai itse olisin kokenut, että minun on pakko.

Noina kuutena jojotteluvuotena sen sijaan olin kokenut laihtumisen pakoksi, jonka silloinkin olin ihan itse asettanut itselleni  säännöksi. Olinhan tuolloin vielä töissä myös liikunnanohjaajana ja koin, että en voi olla uskottava kyseisessä ammatissa, jos olen lihava. Ja olivathan kaikki muutkin pudottaneet raskauskilot tosi nopeasti. Mutta koska painonpudotus tuntui pakolta, se tuntui myös vaikealta, tein asiat ihan väärin eli pikadieettasin ja liikuin liikaa enkä tehnyt elämänmuutosta, jolloin kilot palasivat useaan otteeseen takaisin.

Kun sitten tuossa vaiheessa, jossa päätin, että teen elämänmuutoksen ja hankkiudun ylipainosta eroon viimeisen kerran ja pysyvästi, en enää kokenut pakkoa, vaan olin hyväksynyt asian, mutta halusin voida paremmin kuin sillä hetkellä voin, jolloin nimenomaan valitsin muuttaa monia tapoja elämässäni. Jo siinä vaiheessa arvostin itseäni ja rakastin itseäni, enkä voinut kuvitellakaan enää pakottavani itseäni mihinkään.

Silti olen sitä mieltä, että vaikka menneisyydessä olisi tapahtunut mitä ja miten hankala tilanne on nyt, ihminen voi tehdä monia omia valintoja ja muuttaa asioita, oli kyse mistä tahansa asioista. Kaikkeen emme voi vaikuttaa emmekä voi kaikesta päättää, mutta on paljon asioita, joihin voimme vaikuttaa ja joista voimme päättääkin. Tärkeintä ei ole se, mitä tapahtui viisi vuotta sitten, tärkeintä on se, miten toimit tänään ja tästä eteenpäin. Mitä valitset tehdä oman hyvinvointisi eteen juuri nyt. Sillä on merkitystä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, vaan aloittaa voi nyt. Tässä hetkessä.

Oman hyvinvoinnin valitseminen prioriteettilistan alkupäähän ellei jopa ihan ykköseksi ole keneltäkään muulta pois, ja voin sanoa, että se on tuonut sekä omaani että läheisteni elämään paljon pelkästään myönteisiä asioita. Toki ne valinnat vievät aikaa ja energiaa, mutta niin vievät monet huonommatkin valinnat. Sitä paitsi ne hyvät valinnat ennen kaikkea myös tuovat aikaa ja energiaa elämään tai siltä ainakin tuntuu!

Ihanaa eloa!

Jenny

Instagramissa