Hyvä paha raha – negatiivisuus ei auta tässäkään asiassa

Vaikka kaikkea elämässäni en olisi halunnut kokea, en haluaisi koskaan elää ilman niitä opetuksia, joita kokemukset ovat itselleni antaneet.

Lähipäivinä olen ymmärtänyt monta asiaa rahaan liittyen. Osittain tähän on vaikuttanut muutama työn alla olevista, editoimistani kirjoista, joissa asiaa myös sivutaan kuin myös Kati Susiahon valmennus.

Yhtäkkiä siis oivalsin, miten negatiivinen suhtautuminen itselläni on rahaan tällä hetkellä. Se tuli hieman kuin yllätyksenä, jota en ollut tiedostanut oikein itsekään. Rahaan on elämässäni liittynyt paljon erilaisia tunteita, usein ikävä kyllä negatiivisia. Ja nyt pitkän neutraalin pätkän jälkeen huomasin, että negatiiviset tunteet ovat tehneet comebackin.

En esimerkiksi halua vieläkään omistaa mitään, mitä ei ole pakko omistaa. Nyt, kun auto on aiheuttanut jälleen kerran pulmia, haluaisin vain eroon koko autosta. 12 vuotta vanhaa ikäneitoa kolottaa kaiken aikaa ja viimeksi sunnuntaina se jätti meidät pulaan keskellä Loviisaa. Tästä Insta Stooreissa jo kerroinkin, mutta myös appiukolta lainaan saatu auto päätti olla tekemättä yhteistyötä, sillä kuskin puolen ikkuna jäi oven sisään ja lopulta vasta kolmannella kulkupelillä pääsimme takaisin kaupunkiin, kun meidät oli pelastanut kesken sunnuntainsa anopin avulla paikalle hälytetty autokorjaaja ja häneltä saatu sijaisauto. Tässä koko show tiivistettynä, siihen nimittäin kului huomattavasti enemmän aikaa ja useita puhelinsoittoja, yksi maahan tippunut jäätelö, lapsen lehden päälle kaatunut vesipullo, kolme pyörtymispisteessä olevaa nälkäistä ihmistä, takaluukullinen tavaroita ja monenlaista säätöä. Ekaluokkalainen jaksoi tsempata ja takapenk(E)iltä kuuluikin tiuhaan erilaisia voimalauseita sekä kykyä tarkistella asioita hyvistä kulmista, kuten että onneksi hajosi kaksi autoa, eikä yhtään ihmistä. Niin totta! 

Silti tarvitsemme autoa arjessa ja varsinkin kesäaikaan. Ehkä se, että olen ollut niin negatiivinen myös autoani kohtaan, kantaa nyt tietynlaista hedelmää. Oikeasti tuo kyseinen auto on ollut minulle rakas, nähnyt paljon ja auttoi erityisesti silloin, kun pyöritin kahden tyttären perhettä yksin. Olen pyytänyt maailmankaikkeudelta ratkaisua autoasiaan, katsotaan, mitä alkaa tapahtua, kun vain irrottaudun tuosta negatiivisuudesta.

Vaikka kaikkea elämässäni en olisi halunnut kokea, en haluaisi koskaan elää ilman niitä opetuksia, joita kokemukset ovat itselleni antaneet. (Treenikuteet saatu Stadiumista).

Mutta takaisin siihen rahaan. Ihan itselleni jäin kiinni siitä, miten nihkeä suhtautuminen minulla siihen on, vaikka raha-asiat ovat viimeisen parin kolmen vuoden aikana olleet huomattavasti paremmalla tolalla kuin moneen vuoteen. Silloin, kun rahat olivat todella tiukalla eikä mihinkään ylimääräiseen eikä edes kaikkiin päivittäisiin tarpeisiin ollut varaa, oli elämä senkin suhteen aikamoista selviytymistä. Jos stressireaktio itselläni iskee aina viiveellä, niin näköjään myös tämä asia iskee viiveellä. Silloin kun rahaa oli vähän, asian kanssa oli vain pakko elää ja tein todella paljon töitä sen eteen, että pystyin muuttamaan tilannetta. Ilmeisesti vasta nyt pystyn käsittelemään noihin vuosiin ja rahaan liittyviä tunteita ja uskomuksia, kun tilanne on muuttunut paljon paremmaksi. 

Itsellenihän jäivät melkoiset velat 10 vuoden takaisesta erosta ja ajanjaksosta, kun itseni yksinhuoltajana oli pakko maksaa kahden ihmisen asuntolainaa (omaa ja sen, joka häipyi ja jätti kuseen) ja elää kitkuttaa niin säästeliäästi kuin mahdollista kahden lapsen kanssa eikä sekään aina silloin auttanut. Myöhemmin freelancerius epäsäännöllisine tuloineen yhdistettynä isoon velkaan ja hoitovapaalla olevaan uuteen puolisoon ei aikanaan myöskään ollut hyvä kombo. Liki tuon saman ajan eli 10 vuotta tein kuitenkin niin paljon töitä, että sain velat maksettua. Se oli aika vittumaista aikaa, sillä vaikka kuinka painoi duunia, niin koskaan ei rahaa ollut mihinkään, koska velat, jotka olivat suurimmaksi osaksi aiheutuneet toisen ihmisen toimista. Ja vaikka rahaa ei ole nytkään liikaa ja lähes aina tili on ennen tilipäivää typötyhjä, kaupasta on mahdollista ostaa avokadoja, auton saa tankattua silloin kun se pitää tankata, auton korjaaminen ei kaada taloutta ja on myös mahdollista matkustella silloin tällöin, osallistua juoksukisoihin ulkomailla ja esimerkiksi käydä kahvilassa, mitkä kaikki olivat jossain vaiheessa mahdottomuuksia ja vain kaukaisia unelmia. 

Jälkikäteen olen muuten oppinut olemaan myös kiitollinen noista vuosista ja tilanteista. Mitä kurjempi, hankalampi ja stressaavampi tilanne oli, sitä sitkeämmin elätin unelmiani. Mitä toivottomammalta tilanteeni tuntui, sitä enemmän perkelettä minusta löytyi. Jos joku sanoo, ettei köyhän kannata unelmoida, niin itselläni tilanne aiheutti päinvastaisen reaktion, ajattelin, että köyhän todellakin kannattaa unelmoida. Itseäni unelmat ainakin pitivät pinnalla niinä hetkinä, kun tilanne tuntui loputtomalta selviytymiseltä eikä valoa vielä näkynyt. Toki useimmiten jaksoin uskoa siihen, että kaikki vielä järjestyy. Pyrin useimmiten ajattelemaan, että raha on vain rahaa.

Ehkä tämä tämänhetkinen negatiivinen suhtautumiseni rahaan ja omistamiseen johtuu peloista, jotka tulevat jälkikäteen. Sitä on tottunut ns. tavalliseen semikeskiluokkaiseen elintasoon, mutta samalla sitä alitajuisesti ehkä pelkääkin, että joutuu taas sinne loukkuun, missä oli kauan sitten. Uskon, että useimmiten negatiiviset ajatukset jotain asiaa kohtaan nousevat omista peloista ja siitä, ettei jokin asia ole itselle mahdollista. Silloin ei ollakaan enää valoa ja rakkautta, eikä eletä niiden kautta. En kuitenkaan usko, että stressaaminen, murehtiminen, huolissaan oleminen ja pelon kautta eläminen tuovat mitään positiivista lopputulosta, joten nyt on muutettava suuntaa tässäkin asiassa.

Kati kehottikin minua fiilistelemään jotain onnistumista ja hyvää oloa. Aina kun olen lipsumassa stressaamisen puolelle niin raha- työ- tai missä tahansa muussa asiassa, palautan itseni sille paremmalle kanavalle ajattelemalla jotain tilannetta, kun minulla on (ollut) ihan mahtava fiilis. Niinhän se menee, kuten itsekin olen todennut kymmeniä ellei satoja kertoja, että me voimme pitkälti valita. 

Ainakin pyrin valitsemaan nyt näissäkin asioissa niitä parempia tunnetiloja jolloin se pelko sieltä väistyy taustalle ja lopulta toivottavasti katoaa. Selkeästi tämä raha-asia on nyt vain aihe, jota itseni pitää käsitellä. Lopulta se ja sen puute on vain yksi vaihe menneisyydessäni, ja näitä erilaisia vaiheitahan meidän jokaisen elämään mahtuu.

Mitä lie tapahtuu, kun itse muutan suhtautumistani koko asiaan. Se jää nähtäväksi.

Mahtavaa viikonloppua! Starttaan huomenna klo 12.10 Ruotsin aikaa 42,195 kilsaa pitkälle lenkille. Saa olla hengessä mukana, fiiliksiä varmasti enemmän Insta Stooreissa viikonlopun aikana! Ja kiitos jo kaikille tsemppejä lähettäneille ja onnea matkaan sinulle, jos juokset Tukholmassa! Sarvan kanssa arvottu Sandis Trail -kisan voitto meni Jukalle, laitan sinulle sähköpostia!

Jenny