Uusi innostukseni polkujuoksu + arvotaan 2 paikkaa PNM Trailille 4.8.

Kaikki postauksen kuvat: Juoksuaika

Enpä vielä vuosi sitten tiennyt, mihin jälleen kerran uudelleen lämpenemään alkanut juoksun harrastaminen minut vielä viekään!  Polut nimittäin alkoivat tämän talven mittaan kiinnostaa sen verran, että niihin on tullut otettua pientä kontaktia. Tosin enimmäkseen olen ihaillut muiden polkujuoksuja instagramissa ja odotellut kesäisempiä kelejä. Toki olen metsässä juossut ”aina” ja ihan jo lapsuudessa, mutta olenpa aiemmin pysytellyt tiiviisti niillä hiekka- ja sepeliteillä. Korkeintaan juoksennellut pitkin traktorinrenkaan uria kesälapsena Mäntyharjulla. Mutta nytpä olen tosi innoissani polkujuoksusta.

Entinen asvaltin rakastaja tässä hei

Vuosia olin kuitenkin se kympin tahkoaja, joka juoksi mielellään asvaltilla. Tasamaata, kyllä kiitos. Ei mäkiä, ei kumpaankaan suuntaan. Viime syksynä Vauhtisammakon juoksuvalmennuksessa opin juoksemaan mäkiä tehokkaammin ja taloudellisemmin sekä ylös että alas ja siitä lähtien olen suhtautunut niihin hyvänä harjoituksena. Kun vielä talvella sain testattavaksi Sarvan Xerot, avasivat nastat kesätossuilla talvellakin lipsuttavalle ihan uuden talvijuoksumaailman. Pääsin metsään ja myös poluille, ja ihastuin heti, syvästi.

Uskon, että nyt kun lumet ovat poissa, poluilla onkin meikäläiselle paljon tarjottavaa. Se täytyy kyllä rehellisesti tunnustaa, että olen vielä siinä vaiheessa, että mielelläni en kuraa, likaa tai kastele itseäni, en siis edes kenkiä enkä trikoon lahkeita! Tämä varmasti kaikkia polkukonkareita naurattaa, joten toteankin, että katsotaan ensi syksynä, toivottavasti hienon polkukesän jälkeen, mitä olen edellisestä lauseesta mieltä. Mutta kuten edellisessäkin postauksessa totesin, Brené Brown on todennut, että häpeä ei kestä, että siitä puhutaan. Jos siis ensi syksynä ajattelen, että onpa sitä oltu vielä huhtikuussa prinsessaa, niin se oli tämä hetki, syksyllä ehkä toinen (ja tästä on muuten vahva aavistus!). Katsotaan, kuinka kauan menee, ennen kuin laitan ensimmäisen kurakenkäpostauksen someen.

Juoksutapahtumista virtaa ja iloa

Koska olenhan suuri juoksutapahtumien ystävä, paikka on jo muutamaan polkukisaan plakkarissa. Heinäkuussahan osallistumme mösjöön kanssa SMIR 2018 -skabaan, jossa päivän aikana juostaan 8 saaren läpi Tukholman saaristossa. Se ei ole sentään pelkkää polkua, vaan pitkälti sora- ja hiekkateitä ja myös jonkin verran asvalttia. SMIR jännittää jo ihan hulluna, eikä jännitys tuskin tule viikkojen kuluessa ainakaan helpottamaan.

Innolla odotan myös Juoksuaika-tapahtumiin kuuluvaa PNM Trailia, joka juostaan tänä vuonna 4.8. toista kertaa Turun kupeessa Nousiaisissa ja jonne olen saanut paikat itselleni, mösjöölle sekä kaksi kappaletta arvottavaksi. Kun Juoksuajasta kysyttiin kiinnostustani juosta tässä polkutapahtumassa, innostuin heti. Nousiaisten Valpperista lähtevät kolme reittivaihtoehtoa eli 10 km, 23 km ja 38 km, jotka vievät juoksijat vaihteleviin maastoihin. Luvassa on polkuja, pitkospuita, hiekkatietä, latupohjia ja ennenkaikkea kaunista luontoa. Aaaah! Mitä muuta sitä voi kaupunkilaisdaami juoksulenkiltä toivoa? Valitsin itselleni ja mösjöölle 23 kilsan mittaisen Kurjenrahkan kierroksen, josta tulee salettiin ihan mahtavaa. Ajalle ei väliä, fiiliksellä kyllä! Voin vain kuvitella, miten hieno reissu meillä on tiedossa.

Kaikki postauksen kuvat: Juoksuaika-tapahtumatoimisto

Mikä poluissa alkoi viehättää?

Mikä niissä poluissa sitten itseäni alkoi viehättää? No aika moni asia. Ihan oikeasti kun asuu kantakaupungissa ja on yhden keskustan ruuhkaisimman kadun varrella töissä, haluaa sitä yhä enenevissä määrin pois kaupungin sykkeestä metsään, kuuntelemaan luonnon ääniä ja haistelemaan sen raikkautta ja eri tuoksuja, katsomaan, koskemaan ja juoksemaan erilaisia pintoja ja näkemään luonnon ihmeitä. Epätasaisessa maastossa treenaaminen tekee keholle gutaa! Tulee kehitettyä samaan aikaan paitsi kuntoa, koordinaatiota, tasapainoa, kehon syviä lihaksia ja ehkä suuntavaistoakin. Myös pääkoppa relaa eikä metsään mahdu mikään arkinen murhe. Ja onhan metsän ja luonnon terveysvaikutuksia tutkittu tosi paljon ja niillä todettu olevan kymmeniä hyviä vaikutuksia ihmisen kehoon ja mieleen: syke laskee, verenpaine laskee, stressikäyrät hiipuvat ja vaikka mitä. Ja jotenkin poluilla kokee erilailla vapautta kuin asvaltilla juostessa. Yhtäkkiä kilometriajallakaan ei ole enää mitään väliä, on vain minä, luonto ja juoksevat jalat.

Eli blogissani voi nyt seurata tätä orastavaa polkuinnostustani myös jatkossa. Seuraavaan postaukseen haastattelen jotakuta polkukonkaria, joka saa antaa meille noviiseille sitten parhaat vinkkinsä.

Osallistu arvontaan

Jos PNM Trail 4.8. kiinnostelee, niin osallistu arvontaan! Arvontaan osallistuvat kaikki tähän postaukseen kommentoineet ja kysymykseeni vastanneet: miten juoksu on saapunut sun elämään? Aikaa vastata on keskiviikkoiltaan 25.4. klo 24. Arvon yhteistyössä Juoksuaika-tapahtumatoimiston kanssa kaksi osallistumista (yksi per henkilö) ja matkan saat itse valita: 10, 23 tai 38 kilometriä. Tapahtuman Facebook-sivun löydät täältä.

Muitakin treenikuulumisia saa kertoa! Itse jo vähän vuodatin instassa viime viikon kiireitä ja vain kahta lenkkiä, mutta HEI, kaksi lenkkiä on parempi kuin ei lenkkiä ollenkaan.
Aurinkoa!

Jenny

*INSTASSA*

Lue myös:

Onnea ei voi jahdata, koska se vain on

Raporttia Berliinin puolikkaalla

Viikonloppu yksinhuoltajana ja muut läpät, jotka ärsyttävät, kun huoltaa lapsia yksin