Tavoitteena hyvä elämä + Sisäinen voima -kirjapakettien arvonta

Kuvat: Timo Turkka

Katsoin eilen illalla kiinnostavan dokumentin ruotsalaisesta uimahyppääjä Greta Johanssonista, joka oli voittanut ensimmäisenä ruotsalaisena olympiakultaa vuonna 1912 ja jonka elämä kuljetti asumaan aina Amerikkaan saakka. Dokumentin loppupuolella näytettiin vielä valokuvaa koko Gretan sisarusparvesta, joka oli yhtä lukuunottamatta saanut elää pitkän ja hyvä elämän. Kyllä kolahti, kun siinä kohtaa sanottiin, että elämä meni niin nopeasti. Itsellekin tuli olo, että juu, jarruttaa pitäisi.

Oivalsin, että elämäni tärkein tavoite on elää hyvä elämä. Suruineen ja iloineen. Kaikkine vastakohtineen. Koska varmasti sitten joskus silti tuntuu siltä, että elämä meni niin nopeasti.

Siitä olen iloinen, että päätin jo joitain vuosia sitten tarpeeksi märehdittyäni, vellottuani ja huonosti voituani pyrkiä nauttimaan lähes kaikista mahdollisista hetkistä. Toki joskus kuppi menee nurin eikä sille vain voi mitään. Välillä provosoituu jostain typerästä kommentista, vaikka useimmiten haluaa levittää ympärilleen rakkautta. Joskus sitä riitelee perheenjäsenen kanssa, joka on kuitenkin tärkeintä elämässä. Joskus ottaa päähän, ja sekin on inhimillistä. Aina ei elämä vain tunnu yhtään hehkeältä, mutta niistäkin hetkistä voi ajatella, että näin on nyt ja menen tästä eteenpäin, kohti uutta nousua. Ja sitten voi taas rakastaa sitä arkea, omaa arkea, oli se sitten millaista tahansa. Tänään siivosin 7-vuotiaan kanssa kellaria. Ei niin mieleinen homma, mutta iloitsin joka hetkestä. Sitä hetkeä ei olisi voinut paremmin käyttää. Rakastin joka sekuntia.

Uskon, että sen oman arjen kauneus on olemassa, nähtävissä, jos sen haluaa ja jaksaa nähdä. Siis juuri tämän hetken kauneuden kokeminen, säästä, olinpaikasta, elämäntilanteesta tai olosuhteista huolimatta. Niiden pienten juttujen noteeraaminen, jotka ovatkin suuria.

Kun alkaa arvostaa omaa elämäänsä, kaikki muuttuu.

Kuvat: Timo Turkka

Kaikkea emme voi kontrolloida

Sää, liikenne, muut ihmiset tai elämä itsessään eivät ole kontrollissamme, koskaan. Se on asia, jonka voimme hyväksyä tai jota vastaan voimme kapinoida. Voimme myös valittaa tai siitä niin mielemme pahoittaa. Voimme ärsyyntyä, kun lumisade tai mikä tahansa muu hommeli sotkee suunnitelmamme. Voimme kirota ruuhkaa, kaupasta loppuneita pääsiäismunia, tuttavaa, joka luulee tuntevansa meidät paremmin kuin me itse, työpaikan yt-neuvotteluja, ihan mitä tahansa. Voimme harmitella huonoa onneamme, kastuneita kenkiä, kadonnutta lompakkoa, auton puhjennutta rengasta, viinipullon sisään jäänyttä korkkia.

Jos haluamme, voimme syyttää kaikista elämän vastoinkäymisistä muita ihmisiä.

Tai sitten voimme vain kohauttaa olkiamme ja antaa olla. Todeta, että näin on nyt ja sitten taas toisin. Voimme ottaa käyttöömme suunnitelma B:n. Voimme elää tilanteen mukaan. Voimme oivaltaa ne hyvät asiat hetkessä. Voimme tehdä tutun asian uudella tapaa. Voimme nauraa, ennen kaikkea myös itsellemme. Ja räntäsateella voimme iloita vaikka siitä, että näemme kaikki ne harmaan kymmenet sävyt. Että kaikki on ihan hyvin, vaikka moni asia onkin ihan syvältä.

Elämä ei koskaan ole vain ruusunpunaa ja popparia.

Mutta silti sitä voi rakastaa.

Joskus elämä on liikaa

Toisinaan taas elämässä tapahtuu asioita, jolloin askel ei kauaksi kanna. On hetkiä, jolloin luulee jäävänsä sellaisen hyökyaallon alle, ettei ole mahdollista pelastua. Matto vetäistään jalkojen alta niin, että kaatuu eikä meinaa päästä ylös. Joskus tapahtuu jotain, joka tuntuu niin pahalta, että tuntee tukehtuvansa. Joskus elämä vain yksinkertaisesti tuntuu olevan liikaa.

Sellaisillekaan tapahtumille emme aina voi mitään. Sellaiset tapahtumat on jotenkin pakko elää läpi. On elämänvaiheita, jolloin tulee jaksaa selviytyä. Silloin on hyvä ottaa kaikki mahdollinen jeesi vastaan ja myös antaa itseään autettavan. Nöyrtyä ja lakata olemasta liian ylpeä ottaakseen apua vastaan. Itse olen ollut siellä, mutta nyt olen täällä. Enää ihmettelen vain sitä, että miten saatoin voida niin huonosti, kun nyt voin näin hyvin. Elämä ON ihmeellistä.

Mutta lopulta voimme kääntää monet oman historian ja menneiden vuosien henkilökohtaiset kokemuksemme voitoksemme, pitää niitä arjen rikastuttajana, asioina, jotka muuttivat meitä lähtemättömästi. Vaikka emme olisi halunneet, että niin tapahtuu, emme enää halua olla ilman kaikkea sitä, mitä tapahtuneen vuoksi olemme oivaltaneet. Hyvä me!

Me voimme auttaa

Ja kun jossain vaiheessa tuntuu, että on valmis, voi omasta historiasta kauhomalla auttaa ja tukea muita. On hienoa oivaltaa, että kaikesta siitä scheissesta on hyötyä myös muille. Voi auttaa heitä, jotka eivät vielä näe valoa. Heitä, jotka ovat vielä polvillaan.

Kunpa itsekin olisin jo vuosia sitten, kun elämä oli liikaa, ymmärtänyt, että vielä koen näin, kuten yllä kirjoitan! Ja että tunne vahvistuu vuosi vuodelta. Että ne itselle tapahtuneet elämän rankimmat asiat voivat olla joskus vielä kaiken käännekohtia. Matkalippuja parempaan itsetuntemukseen, oivaltavampaan ja syvempään elämään, rikkaampiin ihmissuhteisiin ja yksinkertaisesti parempaan arkeen. Matkalippuja siihen, että rakastaa lähes joka sekuntia. Ja siihen, että hyväksyy senkin, että joskus v*tuttaa.

Arvon 3 kpl Sisäinen voima -kirjapaketteja

Ja pikku yllätys sinulle! Arvon tähän postaukseen 4.4. klo 24 mennessä kommentoineiden kesken kolme kappaletta  2 x Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen -kirjapaketteja. Kyseessä on kirjani 3. laajennettu painos. Kussakin paketissa on siis kaksi tismalleen samaa kirjaa, sinulle ja ystävällesi, signeerattuina! Kommentoi alle, mistä aiheesta haluat lukea tässä blogissani, niin osallistut arvontaan. Voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti ja nimimerkit kerron myös blogissani.

Ihanaa eloa!

Jenny

Instagramissa