Elämänmuutoksen alkusysäys: kyllästyminen

Juoksussa näinkin iso kilomäärän pudotus tuntuu. Juoksu nopeutuu, helpottuu eivätkä nivelet ole yhtä kovilla.

Instassa pyysin kysymyksiä elämänmuutokseeni liittyen, ja koska niitä tuli niin paljon, jaan postauksen useampaan osaan. Järkevintä lienee aloittaa alusta, vaikka kun nyt katson taaksepäin tuon reilu 15 kuukautta, niin kaikki on sujunut niin helposti, että en voi kuin ihmetellä, miten edes saatoin jojotella 6 vuotta.

Painonpudotuksen ei todellakaan tarvitse olla taistelua ja jatkuvaa onnistumisen ja epäonnistumisen virtaa, joka saa ihmisen lopulta luovuttamaan. Itsellä tärkeimmäksi asiaksi muodostui sen miettiminen, mitä olin tehnyt aiemmin ja miten voisin nyt viimeisellä kerralla tehdä asiat ihan uudella tavalla. Vajaa parikymmentä kiloa on kadonnut tässä ajassa eikä vanhoihin tapoihin ole paluuta.

Juoksussa näinkin iso kilomäärän pudotus tuntuu. Juoksu nopeutuu, helpottuu eivätkä nivelet ole yhtä kovilla. Kuva: Timo Turkka

Kysymys 1: Mikä oli alkusysäys elämänmuutokselle?

Elämänmuutoksen alkusysäys oli kyllästyminen. Kyllästyin siihen vähän vetämättömään oloon, huonosti nukkumiseen, siihen, että vaikka ohjasin yhä ryhmäliikuntaa, valitsin rappusten sijaan mieluummin hissin, koska se oli itselleni helpompi keino. Vaatekoko oli kasvanut kasvamistaan ja tajusin, että jos jatkan näin, saan siirtyä koko ajan suurempaan kokoluokkaan. Halusin olla virkeä ja energinen, mutta olin väsähtänyt ja olo tuntui tahmaiselta. Toki myös erityisesti keskivartalolle kertynyt valtava kelluke häiritsi oloa.

Erilaiset aiemmin tuon kuuden vuoden aikana kokeilemani keinot olivat vain huonoa ensiapua tilanteelle. Vaikka kilot pari kolme kertaa sainkin pudotettua, jälkeenpäin tuntuu käsittämättömältä se, että kuvittelin, että ne myös pysyisivät poissa, koska enhän ollut muuttanut pysyvästi mitään elämäntavoissani.

Ihminen, joka on pudottanut painoaan, ei voi palata elämäntapoihinsa, joita hänellä on ollut ennen painonpudotusta. Painonpudotusta ei voi koskaan ajatella kuurina, koska kuurihan on jotain, joka loppuu, kun tavoite on saavutettu. Laihduttaneen ihmisen ei silti tarvitse olla mikään ikuinen laihduttaja tai jojottelija. Mutta omia elämäntapoja on pakko pohtia ja muuttaa. Jos jatkuvasti lihoo, on elämäntavoissa jotain pielessä. Ja jos asialle haluaa tehdä jotain, on se tehtävä niitä lihottavia tapoja muuttamalla.

Kysymys 2: Tapahtuiko muutos yhdessä yössä?

Olin valmistellut itseäni muutosta varten pitkin syksyä, jolloin esimerkiksi palkkasin personal trainerin, mutta en vielä tehnyt mitään muita muutoksia. Lopulta päätin, että muutan elämäni vuodenvaihteessa, ah, miten klassinen aloituskohta. Olin tarkastellut aiempia painonhallintayrityksiäni tarkasti. Koska liian rajoitettu syöminen, liika liikunta, nettivalmennukset tai itsensä kieltäminen eivät olleet toimineet, päätin toimia eri tavalla. Päätin lakata ajattelemasta sitä, mistä joudun luopumaan ja keskityin siihen, mitä sain elämääni lisää.

Liikuin vain noin 3 kertaa viikossa, mikä oli itselleni vähän. En nimittäin halunnut, että laihtuisin taas jälleen kerran liikkumalla hirveästi jonkun tietyn määräajan. Koska aiemmin olin syönyt miten sattuu, aloin nyt keskittyä säännölliseen syömiseen ja ensimmäiset 6 kuukautta söinkin 6 ateriaa päivässä. Pienensin kyllä annoskokoja, enkä ottanut enää kermapastaa esimerkiksi toista lautasellista! En ollut miettinyt koskaan esimerkiksi proteiinien ja hiilareiden suhdetta, joten nyt aloin lisätä proteiinia lähes joka aterialle. Vaikka aluksi 6 kertaa päivässä syöminen tuntui työläältä, jatkoin, enkä kärsinyt nälästä.

Syksyllä aloin jo huomata sen, että uusista ruokatavoista oli tullut rutiineja. Kaiken kaikkiaan itselläni meni noin vuosi omaksua uudet tavat ja muokata niitä tämän hetkistä tilannetta nähden sopivaksi. Nykyään 6 ateriaa päivässä on itselleni liikaa ja 4 on optimaali. Eli muutos pääkopassa ei ole tapahtunut yhdessä yössä, mutta muutos tavoissa voi tapahtua yhdessä yössä. Ajatusten pitää kuitenkin olla mukana siinä, että tavoista tulee pysyviä.

Kysymys 3: Mistä sait kärsivällisyyttä?

Tämä olikin aluksi se oman muutokseni kuuma peruna. Kun olin pari viikkoa noudattanut uusia elämäntapoja, olisin jo halunnut tuloksia. Aluksi ravasin vaa’alla, mitä en enää tee. Paino ei ole merkityksellinen enää tässä vaiheessa, kun treenaan myös lihaskuntoa.

Sitkeästi vain päätin jatkaa, vaikka vaa’alla ei juuri näkynyt muutoksia ensimmäiseen pariin kuukauteen. Aloin ymmärtää, että elimistölläni varmasti kuluu aikaa siihen, että se alkaa vastaanottaa tekemiäni muutoksia. Tiesin, että kun vain jatkan eri tavalla kuin ennen, asioiden on pakko alkaa jossain vaiheessa muuttua. Ja elämäntapojen muuttaminen alkoikin näkyä maalis-huhtikuun vaihteessa.

Kun ensimmäiset tulokset tulivat, oli motivaation pitäminen helppoa. Tulokset antoivat minulle tietoa siitä, että olen oikealla tiellä, vaikka ensin ei mitään tapahtunutkaan. On hyvä muistaa, etteivät kaikki tulokset todellakaan ole näkyviä tai fyysisiä. Iso muutos tapahtui jaksamisessa ja energian lisääntymisessä. Aloin nukkua paljon paremmin ja olin virtaa täynnä. Arki ei tuntunut enää samalta kuin vielä joulukuussa, jolloin töiden jälkeen oli pakko lössähtää sohvalle eikä sieltä saanut itseä ylös kuin korkeintaan jääkaapille.

Kysymys 4: Laskitko kaloreita tai punnitsitko ruokiasi?

En. En ole koskaan laskenut kaloreita eikä minulla ole tietoa syömistäni kaloreista. Nyt kun harrastan pääosin kestävyysurheilua, täytyy olla jopa tarkkana, että saa riittävästi ruokaa, että jaksaa juosta. Muutama ystävä on saavuttanut hyviä tuloksia tarkkailemalla kaloreita ja ruokien grammamääriä. Itse vain tiesin, etten jaksa sellaista kolmea päivää pidempään, joten miksi turhaan edes aloittaa? Kaloreiden laskemisen ja ruokien punnitsemisen sijaan olen yrittänyt hidastaa ruokailutahtiani, pureskella ruoat paremmin, syödä hitaammin, laskea välillä haarukkaa lautasen reunalle. Kun syö tiedostavammin, alkaa huomata myös sen, milloin on kylläinen eikä syö sitten enää, kun ei ole nälkä.

Kysymys 5: Millainen ruokavaliosi on?

Sanoisin, että ruokavalioni on ollut hyvin tavallinen. Suön arkilounaan usein ulkona, ja suosin salaatteja, joissa on useaa eri proteiinin lähdettä, kuten vaikka lohta, papuja, katkarapuja, juustoa. Mutta yhtälailla voin syödä vaikka nepalilaista tai kiinalaista ruokaa tai vaikka kanaa ja perunamuussia. Uskon, ettei ole vääriä tai oikeita ruokia, vaan on sopivia annoskokoja.

Aamupalaksi syön usein rahkapurkin parilla kolmella hedelmällä, kuten veriappelsiinilla, omenalla ja kivillä sekä kourallisella pähkinöitä. Syön myös lähes päivittäin kananmunaa keitettynä, paistettuna tai omeletissa. Kotona syön ihan normikotiruokaa, kuten kalapuikkoja, makaronilaatikkoa, uunikasviksia. Välillä syön leipää monta palaa päivän aikana, välillä tulee leivättömiä päiviä. Ennen juoksua saatan syödä kaurapuuroa voilla ja maidolla. Smoothieita syön useasti viikossa, koska puolisoni keksi smoothiesta tavan syödä hedelmiä, joita hän ei ollut oikeastaan koskaan tykännyt syödä.

Syön myös karkkia ja pullaa ja herkkuja. En kuitenkaan päivittäin, ja koska syön niin säännöllisesti, että en kärsi nälästä, ei myöskään tule lapioitua suuria määriä herkkuja, vaan pari palaa riittää. Tämä on yllättänyt itsenikin. Usein saatoin syödä makeaa johonkin tunteeseen, kuten tylsistymiseen tai sitten siksi, että minulla oli nälkä.

Kysymys 6: Onko paino jumittanut matkan varrella?

Paino on jumittanut matkan varrella välillä viikkoja, välillä jopa toista kuukautta. Nyt kun urheilen enemmän, en kyttää vaakaa fanaattisesti. Kyllä tilanteen pysymisen ennallaan huomaa vaatteista, kuvista ja peilistä. Uskon siihen, että nuo jumitukset ovat ihan tavallinen osa ihmisen arkea. Miten paino voisikaan vain vähentyä koko ajan? Itselläni paino saattaa heittää parikin kiloa riippuen monista asioista. Mielestäni se on ihan normaalia.

Kysymys 7: Miten saat pidettyä uudet elämäntavat arjessa?

Kuten kirjoitin, uusista ruokatavoista on tullut rutiineja ja vanhat tapani syödä tuntuvat nykyään aika absurdeilta. Vaikka en tietoisesti ajatellut, että nyt hankkiudun eroon vanhoista tavoista ja korvaan ne näillä uusilla, niin on todella tapahtunut. Elämä ja omat ajatusmallitkin ovat muuttuneet niin paljon, että paluuta vanhaan ei vain ole.

Moni asia, mitä ihminen tekee elämässään, on vain tapa. Ja kun niiden vanhojen ja epäsopivien tapojen tilalle tulee uusia tapoja, ne vanhat ja epäsopivat alkavat kadota ja uudet ottaa valtaa. Ja sitten sitä miettii, että miksi ihmeessä edes koskaan teinkään niin. Se on normaalia.

Mahtavaa aurinkopäivää!

Jenny

*INSTAGRAMISSA*

Lue myös

Ensimmäinen maraton on mieletön kokemus

Jos pyytää vähän, saa vähän

Ensimmäinen ultrajuoksu odottaa!

Talvijuoksu – jee vai yök?