Elämänmuutos vaatii itsetuntemusta ja tasapainoista arkea

Kuva: Timo Turkka Photography

Uskon siihen, että onnistunut elämänmuutos on kiinni paitsi korvien välistä ja itsetuntemuksesta, myös siitä, että arjen peruspalikat ovat kunnossa ja elämä on tasapainoista. Kun tuntee itseään, tietää, mitä ajattelee ja tuntee, tiedostaa tapojaan olla ja toimia sekä ymmärtää itseään ja käytöstään, myös onnistunut painonpudottaminen on mahdollista.

Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä, miksi vihdoin kuuden vuoden jojottelun jälkeen elämänmuutokseni onnistui niin, että en näe itseäni mitenkään palaamassa vanhaan. Minä vain tiedän, että vanhat tavat ovat poissa pysyvästi. Mutta mikä tällä kerralla oli erilaista verrattuna niihin kaikkiin epäonnistuneisiin kertoihin, joita noiden kuuden vuoden aikana kertyi useampi?

Elämänmuutos vaatii itsetuntemusta ja sopivaa hetkeä. Kuvat: Timo Turkka Photography

Väittäisin, että omalla kohdalla itsetuntemuksen lisääntymisellä, tässä hetkessä tyytyväisenä olemisella, useimmiten hyviin asioihin keskittymisellä ja elämän myönteisen perusvireen kautta elämisellä on ollut merkittävä rooli siinä, että lopulta myös fyysinen pysyvä muutos tapahtui eli kiloja on karissut ja kroppa on muuttunut. Aiemmin en kai vain vieläkään ollut niin sinut itseni kanssa kuin olen nyt, vaikka olinkin analysoinut jo joitain vuosia paljon esimerkiksi sitä, mitä tunsin, miten arjessa toimin ja millaisia ajatuksia pääkopassani pyöri esimerkiksi itsestäni ja kehostani.

Myös ajatukseni laihduttamista kohtaan olivat muuttuneet. Aiemmin olin kokenut laihtumisen pitkään pakkona. Olin kokenut liikunta-alalla (vaikkakin enää vain osa-aikaisesti) työskentelevänä paineita siitä, että raskauden jälkeen pitäisi päästä omiin mittoihinsa muutamissa kuukausissa, kuten kuvittelin muidenkin tekevän. Ja selvähän se on, että jos jostain asiasta tulee pakko tai siihen liittyy voimakkaita negatiivisia mielikuvia, ei lopputulos voi olla kovin positiivinen.

Opin kyllä tuona kuutena vuotena pudottamaan kiloja tehokkaasti ja tein sen useamman kerran, mutta tehokkaasti opin myös keräämään pudotetut kilot kroppaani takaisin korkojen kera. Niin kauan, kun kuvittelin painonpudotuksen olevan taistelua tai kamppailua kilojen kanssa, mitään pysyvää en saavuttanut. Niin kauan, kun painonpudotustarve kumpusi pakosta tai itseinhosta, mitään pysyvää ei tapahtunut. Sen sijaan painonpudotus pyöri mielessä kaiken aikaa ja mitä kovemmin sen annoin pyöriä mielessäni, sitä kauemmas ajauduin lopputuloksesta, jota olin toivonut. Ja sitä vastenmielisemmältä koko homma alkoi tuntua.

Uskon siihen, että useimmiten kaikelle on aikansa ja hommat kyllä etenevät, kun aika on. Luultavasti silloin reilu vuosi sitten elämäni alkoi vain vaikeiden vuosien jälkeen olla niin tasapainossa, että minulla todella oli aikaa keskittyä asioiden tekemiseen eri tavalla. Kun energiaa ei mennyt murehtimiseen, stressaamiseen tai vanhoissa sotkuissa vellomiseen, energiaa riitti itseni kuunteluun ja sellaisten tekojen tekemiseen, jotka lisäsivät omaa hyvinvointiani. Toki arjessa on aina pulmia, jokaisella omansa, mutta olin oppinut suhtautumaan niihinkin eri tavalla, jotenkin hyväksyvämmin.

Myös materialistiset asiat, kuten työ ja koti olivat hyvällä tolalla. Olin selviytynyt vuosien takaisista ongelmista, kuten uupumuksesta ja raha-ahdingosta, olin antanut anteeksi itselleni, muille ihmisille ja koko maailmalle, hyväksynyt monen tapahtuneen asian ja opetellut elämään ilon kautta. En ollut pitkiin aikoihin puhunut itselleni saati toisille rumasti ja olin kaikin puolin tyytyväinen itseeni ja elämääni sellaisena kuin olin, toki kyllästynyt väsähtäneeseen oloon ja parinkymmenen liikakilon raahaamiseen mukanani. Olin oivaltanut senkin, että ihmisellä on ihan kaikenlaisia tunteita.

Myös unella oli merkitystä. Olin alkanut nukkua paremmin kuopukseni muutaman vuoden kestäneen jatkuvan yöheräilyn jälkeen. Ja vaikka lapsi oli nukkunut jo pitkään hyvin ja tykittänyt unta läpi yön, kesti vielä lähes pari vuotta, että sain omat uneni takaisin. Olin heräillyt vielä muutaman vuoden 3-4 kertaa yössä joskus valvomaan pitkiäkin hetkiä, eikä ollut ihme, etten jaksanut tehdä niitä omaa hyvinvointia tukevia valintoja. Ja kun väsymystä oli tullut sitten ruokittua sokerilla ja hiilaripitoisella mätöllä, huonojen elämäntapojen kierre oli valmis ja syveni kaiken aikaa.

Ja vaikka en sitä tajunnut vielä elämänmuutostani aloittaessani, jolloin tuijotin ensin niitä kiloja, että todellahan aloin tehdä asioita, jotka lisäsivät hyvinvointiani. Oli energiaa tehdä asioita, jotka saivat itseni voimaan hyvin. Ja siitä se sitten lähti.

Tällä haluan siis herätellä sinuakin ajattelemaan sitä, että vaikka painonpudotus on pitkälti myös käytännön tekemistä, kuten esimerkiksi lautaskoon pienentämistä, terveellisemmin syömistä, proteiinin lisäämistä aterioille, säännöllisiä ruoka-aikoja, ja omalle kropalle sopivaa liikuntaa, niin painonpudotus on myös hyvin pitkälti kiinni korvien välistä. Omalla kohdallani huomasin sen, miten paljon sillä on merkitystä, mitä itsestä ajattelee, mitä elämästään ajattelee ja mihin uskoo pystyvänsä.

Ja jos heräilee 10 kertaa yössä yökukkujataaperon kanssa, kärsii taloudellisista huolista tai taistelee burnoutin ja masennuksen kanssa, paukkuja painonpudotukseen ei varmasti ole. Silloin ei voi oikein laastaroida mitään tai antaa ensiapua, vaan silloin on ymmärrettävä alkaa muuttaa noita elämän isompia asioita yksi kerrallaan ja mielellään hakea apuakin tilanteeseen, jos vain mahdollista.

Ja jos olisin tehnyt vain nuo käytännön asiat, jotka luettelin yllä, kuten lautaskoon pienentämisen, proteiinin lisäämisen ja liikunnan lisäämisen, en tiedä, olisinko nyt tässä ja tämän painoisena kuin olen. Yhtä paljon ellei enemmänkin onnistunut elämänmuutos vaatii itseensä, ajatuksiinsa ja tunteisiinsa paneutumista ja toki sitä, että arki on edes kohtuullisessa balanssissa.

Voimaa ja kärsivällisyyttä!

Jenny

*INSTAGRAMISSA*

Lue myös

Talvijuoksu – jee vai yök?

Ajattele toisin elämänmuutoksesta

10 kiloa pois puolessa vuodessa, näin minä syön