Vanhasta eroon vai tavoitetta kohti? Suosittelen jälkimmäistä!

Mutta mitä kohti – sinä päätät!

Jos vuosi sitten joku olisi sanonut, että starttaan vuoden 2018 ensimmäisen päivän puolimaratonilla, olisin varmasti ollut, että just joo. Mutta niin siinä kävi: tämän viikon pitkä lenkki osui heti maanantaille, koska juoksu tuntui kulkevan. Intuitiolla lähdin liikkeelle ja 21.3 kilometriä tuli vedettyä peruskuntosykkeillä hyvällä fiiliksellä aikaan 2 tuntia ja 13 minuuttia sisältäen liikennevaloissa seisoskelut. Ja kun miettii, mistä lähdin vuosi sitten liikkeelle, niin jestas sentään!

Huomasin taas, että on iso ero siinä, miten asioista ajattelee. Ajatteleeko jatkuvasti sitä, mistä haluaa eroon tai mistä haluaa irrottautua, vai ajatteleeko sitä, mitä kohti haluaa olla menossa ja mitä haluaa lisätä arkeensa?

Että haluaako eroon huonosta kunnosta vai haluaako jaksaa juosta vaikka sitten viisi kilometriä, kympin tai puolikkaan? Päättääkö esimerkiksi tänä vuonna tehdä vähemmän töitä vai ehkä sittenkin mieluummin päättää viettää enemmän vapaa-aikaa ja tehdä itselle tärkeitä, työn ulkopuolisia juttuja? Haluaako vähentää eri asioista stressaamista ja keskittyä murehtimisen sijaan myönteiseen ja kehittää sitkeän luoton siihen, että asiat järjestyvät? Miettiikö, miten ihmeessä aika riittää kaikkeen vai priorisoiko asioita niin, että itselle tärkeille asioille löytyy aikaa? Yrittääkö tiukan itsekurin voimin nousta sohvalta ja irrottautua suklaalevystä vai pyrkiikö sen sijaan lisäämään arkeen enemmän liikettä ja vaikkapa kasviksia? Puristeleeko keskivartalon kellukettaan epätoivoisena vai miettiikö sitä tervettä kehoa, minkä kyllä jokainen voi saavuttaa?

Mutta mitä kohti – sinä päätät!

Itse aloitin vuosi sitten matkan kohti loppuelämän kesäkuntoa, terveempää, vahvempaa ja voimakkaampaa kehoa. Sen sijaan, että olisin puristellut liikakilojani ahdistuneena, miettinyt, mistä kaikesta ruoasta joudun luopumaan tai miten jäätävä urakka on saada 85 kilosta parikymmentä karistettua, tajusin silloin pohtia, mitä saan lisää elämääni elämänmuutoksen myötä: lisää liikettä, enemmän kasviksia, monipuolisempaa ruokaa, terveemmän ja energisemmän olemuksen, lisää virtaa, paremmat unet, enemmän jaksamista perheen kanssa.

Päätin, että siirryn jotain uutta kohti mieluummin kuin hankkiudun eroon vanhasta ja epäsopivasta. Uskon siihen, mitä Kaija Juurikkala joskus totesi, että ei ole loppuja, on vain uusia alkuja.

Jos tämän vuoden teema yksi teema on I’ll see it when I believe it eli näen sen, kun uskon siihen, toinen olkoon se, että suuntaan katseen tavoitteisiini, enkä jumita lähtökohdassa. Tämäkin saattaa toimia muuten ihan missä tahansa elämänalueella: työnhaussa, opiskelupaikan hankkimisessa, ihmissuhteissa, raha-asioissa, painonpudotuksessa, liikunnan lisäämisessä.

On aika vaikea saada myönteisiä tuloksia, jos mieli junnaa siellä negatiivisella puolella pelkäämässä, murehtimassa, vellomassa, epäilemässä.

Sen sijaan voi uskoa ja luottaa.

Eikö?

Mahtavaa tätä vuotta! Mitä ajatuksia?

Jenny ***INSTAGRAMISSA***

Lue myös:

Jos ei ole aikaa hyvinvointiin, onko aikaa voida huonosti?

Tee jotain toisin, niin onnistut

16 kiloa pois, näin ruokailuni ovat muuttuneet 9 kuukauden aikana

10 syytä osallistua juoksukouluun