Mikä on parasta, mitä voi tässä tilanteessa itselle tarjota?

Tärkeintä on kuunnella itseä, mitä tässä hetkessä haluaa ja tarvitsee.

Mikä on parasta, mitä voi tässä tilanteessa itselle tarjota? Pari juoksu- ja treenivapaata päivää takana, koska töissä on ollut tosi paljon tekemistä ja olen nukkunut jo viikon verran huonommin kuin yleensä, koska töissä on ollut tosi paljon tekemistä. Selkeästi työelämän täyteläisyys ja runsaus näkyy tällä hetkellä siinä, että hommat tulevat helposti uniin mukaan ja nukkuminen on ollut rauhattomampaa heräilyä ja unissa on tapahtunut niin paljon, etten ihmettele, ettei nukkuminen ole ollut kovin palauttavan tuntuista.

Hyvinvointi on tasapainottelua ja itsensä kuuntelemista

Välillä ja ehkä juuri useimmiten toki väsymykseen auttaa se, kun lähtee liikkeelle, mutta olenkin tyytyväinen siitä, että olen alkanut vihdoin oppia tunnistamaan myös sen hetken, kun on ookoo myös jäädä sinne sohvalle ja ottaa iisimmin. Usein kysyn itseltäni, että mikä on parasta, mitä voin tässä tilanteessa itselleni tarjota. Se toimii! Joskus kyse on liikunnasta, joskus levosta. Tässä iässä en viitsi itseäni kovin usein pakottaa mihinkään, sillä pakko on monesti aika huono motivaattori. Tässäpä pääsenkin siihen, että hyvinvointi on tasapainottelua ja itsensä kuuntelemista, ei pakottamista tai väkisin väsyneenä vääntämistä.

Ja koska aika on todella ollut kortilla ja viikot vain jatkavat vierähtelyään, olen myös käyttänyt kekseliäisyyttä ja esimerkiksi tiistaina, kun en olisi mitenkään ehtinyt saada päivän aikatauluihin liikuntaa omana treeninään, juoksin kotiin ruokakaupasta kuuden kilometrin matkan, kun muu perhe tuli ostosten kanssa autolla. Ihan todella kätevää, enkä nyt niin kovin paljon myöhemmin muita ollutkaan sitten mestoilla. Myös kotijumppa on nykyään säännöllinen osa elämääni ja usein liitän sen juoksulenkkeihin ja jumppailen olohuoneessa ennen kuin alan venytellä.

Tärkeintä on kuunnella itseä, mitä tässä hetkessä haluaa ja tarvitsee. Kuva: Timo Turkka

Mä aloitan ensi viikolla ei toimi koskaan

Tiistaina juostessani yksin pitkin Helsingin pimeitä rantoja mietin sitä, miten ihmisen ajatusmalli tosiaan voi muuttua vuodessa. Että sitä ei enää pyri kulkemaan sieltä helpoimman kautta ja huijaa itseään, vaan tekee asioita, jotta voisi oikeasti paremmin ja nykyään myös tekee niitä asioita, koska haluaa. Mietin myös sitä, kuinka tuo itselle valehtelu ja joo no mä meen nyt tän viikon vielä näin ja aloitan sen paremman elämän sitten ensi viikolla -ajattelu, jota itsekin vielä vuosi sitten viljelin, on ihan turhaa, koska oikeasti ketään muuta ei kiinnosta ja tuolla tavalla aiheuttaa kärsimystä vain itselleen. Toki lähipiirikin siitä saattaa joutua kärsimään, jos ihminen ei ole tyytyväinen olotilaansa ja elämäänsä ja antaa sen kummuta omassa käytöksessä muita kohtaan. Itsehän olin vuosi sitten ihan kohtuullisen tyytyväinen kaikkeen, mikä oli, enkä esimerkiksi hetkeäkään ajatellut, että sitten kun laihdun 15 kiloa niin sitten olen kyllä onnellisempi tai sitten kun opin syömään terveellisemmin sitten olen onnellisempi ja elämäni on parempaa. Paradoksaalistahan tässä on se, että niin on kyllä käynyt, mutta onnellisuuden tavoittelu ei ollut se syy, miksi lähdin muuttamaan elämääni.

Ihminen tottuu kaikkeen, niin hyvään kuin huonoonkin oloon, ja itse huomaan olevani siinä vaiheessa, että nyt olen tottunut siihen hyvään oloon, ja tavallaan haen usein sitä vielä vähän parempaa oloa. En siksi, että minun olisi jotenkin pakko, vaan siksi, että hyvinvoinnin lisääminen pienin keinoin tuntuu jotenkin luonnolliselta jatkumolta tälle vuosi sitten aloittamalleni asioiden muuttamiselle. Huono kierre, jossa ihminen voi huonosti, voi muuttua hyväksi kierteeksi, jossa ihminen voi hyvin ja haluaa vielä lisätä parempaa oloaan! Ne tähän asti tekemäni hyvät asiat itselleni ovat nyt suurin osa rutiineja. Osa on tullut vähemmän toiston kautta, osa on tullut sinnikkäämmän toiston kautta, mutta nyt ne ovat asioita, joita teen jatkuvasti arjessani, jotka eivät tunnu oudoilta, nihkeiltä tai raskailta, vaan ovat sujuva osa arkea. En mieti sitä, mitä teen ensi viikolla, vaan mietin sitä, mikä on parasta, mitä voin tässä hetkessä tai tilanteessa itselleni tarjota.

Aika. Ihminen tarvitsee aikaa. Sitä kannattaa antaa itselle. Kuva: Timo Turkka

Miten voisin lisätä hyvinvointiani

Nykyään tuntuu itse asiassa vähän siltä kuin olisi loputtomalla tutkimusmatkalla ja koko ajan löytää uusia tapoja lisätä hyvinvointia, eivätkä ne kaikki keinot ole todellakaan olleet aiemmin itselleni luontaisia. Mietitään vaikka tätä uusinta villitystäni, smoothien juomista. Jos vielä kuukausi sitten en olisi uskonut, että kroppani alkaa oikeasti kaivata vastaleikatun nurmikon väristä ja vähän sen makuistakin smoothieta, niin jo nyt on aikalailla toisin. Hankkimamme smoothiekone ei tosiaan jäänyt käyttämättä vaan on sillä on surauteltu monenlaista oikeastaan lähes päivittäin.

Moni on kysynyt minulta, että milloin juokseminen, terveellisemmin syöminen, metron rullaportaiden käveleminen tai aikaisemmin nukkumaan meneminen alkoi palkita ja tuntua hyvältä ja sujua luontaisesti. Olisi ihana vastata, että kyllä siinä joku päivä meni, ehkä kaksi, mutta useampi näistä asioista on vienyt joitain kuukausia, mutta sieltä se palkinto sitten lopulta on tullut.

Jotkut asiat nyt vain vaativat enemmän toistoa kuin toiset, mutta lopulta sitä vain yhtäkkiä havahtuu, että ne ovat uusia rutiineja, ihminen kun tottuu kaikkeen. No sitten saan usein vastaukseksi sen, että ok, no mä en onnistunut taaskaan, koska en malttanut odottaa, kärsivällisyyteni loppui, en vain jaksanut taaskaan muuttaa elämässäni lopulta mitään, itsekuria ei vain ollut.

Juuri tuosta syystä ajattelen, että siksi onkin tärkeää tajuta heti alussa se, että muutos, koski se sitten mitä tahansa, tulee viemään aikaa, kuten viime postauksessanikin kirjoitin. Ja että useimmilla tulee se jokin seinä vastaan, kun tekisi mieli palkita itseä syömällä vaikka se suklaalevy, jäämällä treenien sijaan vain kotiin ja vetämällä peiton korviin tai mikä se oma vanha tapa nyt onkaan ollut, ja sillä hetkellä kannattaa itselle kirkastaa, miksi olikaan tekemässä sitä, mitä oli tekemässä. Sillä hetkellä itseltä voi kysyä, että mikä on parasta, mitä voi tässä tilanteessa itselle tarjota.

Tänään olen menossa pitkästä aika ohjaamaan spinningiä, superhauskaa! Huomenna on suunnitteilla oma lenkki ja sunnuntaiksi pitkä lenkki osittain yhdessä muun juoksuporukan kanssa. Tervetuloa mukaan, jos olet kulmilla!

Parasta perjantaita,

Jenny

Lue myös:

18 kiloa hoikemmaksi 6 jojotteluvuoden jälkeen

Superfoodeja ja smoothieita meidän keittiössä, en olisi uskonut

5 asiaa, jotka tajuttuani parisuhde alkoi toimia