Painonpudotuksessa keskity tavoitteeseen, älä märehdi nykytilannetta

Lokakuu 2016.

Kun tavoittelee terveellisempää elämää, ei kannata keskittyä siihen, mikä tilanne on nyt tai mitä teki pieleen, vaan siihen, mitä kohti haluaa mennä! Painonpudotuksessa keskity tavoitteeseen, älä märehdi nykytilannetta.

Aamulla mietin taas sitä, miten paljon painonpudotus, (ulko)liikunnan lisääminen, terveellisemmin syöminen ja riittävistä yöunista huolehtiminen on lisännyt virtaa ja tuonut itseeni eloa. Helposti tekee mieli ajatella, että olisinpa tiennyt tämän fiiliksen ja tehnyt asioita jo aiemmin kuin vasta tämän vuoden alusta, mutta sehän ei johda mihinkään. Sitä paitsi toki tiesinkin, mitä kevyempi olemus ja ylipäänsä terveemmät elämäntavat tuovat mukanaan, sillä olenhan elämäni ensimmäiset 34 vuotta ollut normaalipainoinen, tosin saatoin syödä mitä tahansa ilman lihomista. En silti vain saanut tehtyä muutosta pysyvästi ennen kuin nyt.

Ja tiedän muuten hyvin senkin, ettei niistä riittävistä yöunista vain aina voi huolehtia. Vähänkö itseäni otti päähän joitain vuosia sitten kaikki 10 x nuku paremmin -vinkit, kun kuopukseni heräili noin 8-10 kertaa yössä pari ensimmäistä vuottaan. Että vaikka olisin seisonut päälläni, tuulettanut makuuhuonetta, juonut kamomillateetä ja ollut näpyttämättä älylaitteita viiteen tuntiin ennen nukkumaanmenoa, yö ei olisi ollut muuta kuin jonkin asteinen katastrofi. Ja sitten kun lapsi alkoi nukkua, en itse enää osannutkaan, heräilin yhä 3-5 kertaa yössä. Vasta reilun puolentoista vuoden verran olen nukkunut oikeasti pääosin hyvin, ja tällä hetkellä pidänkin kiinni riittävistä yöunista, ne menevät kuus-nolla esimerkiksi sosiaalisen elämän edelle. Toki vieläkin tulee öitä, jolloin herään johonkin itse tai kuusivuotias herättää minut vessareissukaveriksi niin sikeästä unesta, etten sitten enää hetkeen nukahdakaan. Mutta 90-prosenttisesti koen nukkuvani vallan mainiosti ja se on tietenkin asia, joka myös näkyy arjessani parempana jaksamisena, parempana palautumisena ja ihan siinä, että arki maistuu ja elämässä on värejä.

Jälkeenpäin näen, että silloisessa ruokavaliossanihan kyse oli oikeastaan jonkin sortin lohtusyömisestä. Koin, että kun en saa edes nukkua, niin saan edes syödä mitä sattuu. Ja oikeasti sokerista ja hiilihydraattimätöstä tuli entistä huonompi olo, vaikka sokeri saattoikin hetkellisesti piristää. Ja sitten jossain vaiheessa iski itseinho ja houkutus pudottaa kertyneitä kiloja järjettömällä liikkumisella tai syömisten tiukalla rajoittamisella. Ja sehän tässä vuosien varrella nähtiin, ettei siitä ollut pysyvää apua. Jojokierre oli valmis.

Lokakuu 2016. 173 cm ja noin 84 kg.

Nyt, kun 16 kiloa ovat karisseet itselleni oikein sopivaa tahtia, niin hitaasti, etten edes koe laihduttaneeni tietoisesti, olen huomannut myös sen, ettei kyse lopulta ole edes kiloista. Painonpudotus on ihan oikeasti energisyyden, hyvävointisuuden, paremman fiiliksen ja paremman jaksamisen sivutuote. Olen yhä siinä vaiheessa, että haluan hehkuttaa kaikille, että elämänmuutos kannattaa, elämästä tulee niin mahtavaa, ettei sitä osaa edes kuvitella! Toki arjen murheet ovat usein vakio, mutta ainakin on voimaa ottaa vastaan myös niitä epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä ihan eri levelillä.

Suurin osa meistä tietää, miten kannattaisi elää. Erästä painonhallintaan liittyvää artikkelia kirjoittaessani asiantuntijakin totesi, että se ikuinen laihduttaja tietää jokaikisen kalkkunaleikepaketinkin ravintoarvot, kyse ei ole siitä, etteikö tietäisi, muutosta ei vain silti saa tehtyä tai sitten se on tosi lyhytaikaista.

Mutta kuinka sitten itselleni kävi, kun joku edellä mainitsemani elämän osa-alue, kuten nukkuminen, syöminen tai liikkuminen meni läskiksi? Sen sijaan, että olisin edes yrittänyt huolehtia vaikka edes terveellisemmästä syömisestä noina vähäunisina vuosina, tartuin kokispulloon, suklaalevyyn ja lääkitsin itseäni hiilarihutulla ja valtavilla annoksilla. Kun sitten onnistuin hankkiutumaan suurella määrällä jumppaohjauksia ja vähäisillä unilla ylikuntoon, sen sijaan, että olisin edes käynyt ulkona kävelemässä, oli helppoa jäädä kokonaan sohvalle jumiin.

Lokakuu 2017. 173 cm ja 69 kg.

Miksi minä en sitten aiemmin alkanut muuttaa elämääni? Syitähän on monia.

  • En jaksanut. Elämäntilanne oli aika ajoin raskas eikä voimia elämänmuutokseen ollut.
  • Minua ei huvittanut.
  • Mielsin ajatuksen laihduttamisesta pikakuuriksi, joka tuntui ahdistavalta.
  • Ajattelin vain sitä, mistä joudun luopumaan enkä sitä, mitä saan tilalle.
  • Urakka (noin 20 kiloa) tuntui valtavalta.
  • Siirsin aloittamista jatkuvasti eteenpäin: huomiselle tai ensi maanantaille.
  • Pelkäsin, etten onnistu taaskaan. Ajattelin, etten jaksa jojotella enää kertaakaan, joten mieluummin pidän pienen ylipainoni.
  • En pystynyt näkemään, mitä kohti haluan mennä, vaan jumitin sen hetkisessä tilanteessa.
  • Vaikka moni asia tuntui raskaalta ja energiat olivat usein vähissä, olin silti ihan tyytyväinen itseeni. Tosin jos olisin jotenkin inhonnut kehoani, ei sekään ole mielestäni terve ja hyvä lähtökohta muutokselle.

Riittävän kauan noita ajatuksia päässäni pyörittäneenä lopulta päätin, että joko voin jatkaa näin ja todennäköisesti lihoa pikku hiljaa enemmän, tai sitten muutan elämääni ja teen sen eri tavalla kuin aiemmin. Halu saada arjesta kevyempää voitti ja hyvä niin.

Olisin toki voinut jossitella sitä, että olisinpa aloittanut aiemmin, mutta uskon, että kaikelle on elämässä aikansa. Kun sitten päätin, että nyt vanha elämä saa lähtöpassit ja tilalle tulee jotain parempaa, aloin hommiin. Olen monta kertaa kuullut kysymyksen, että mistä tällä kertaa sain itsekuria. Mutta kun tein tietoisen valinnan päästä tavoitteeseeni hitaasti, en ole itsekuria tarvinnut, en ollenkaan. Eräs ystäväni minulle juuri totesi, että aloittaminen on aina sen hankalin juttu, oli kyse lähes mistä tahansa. Että aloittaa voi silti, vaikkei se edes sillä hetkellä motivoi tai tunnu juuri niin mahtavalta asialta. Kun sitten jatkaa ja menee eteenpäin, jossain vaiheessa alkaa muutosta tapahtua. Ja siinä vaiheessa se muutos on paras palkinto, joka myös tuo runsaasti lisämotivaatiota. Juuri näin taisi käydä  itsellenikin.

2016 ja 2017.

Ehkä halusin tällä postauksella vain sanoa sen, että ei kannata jossitella sitä, mitä ei ole tehnyt aiemmin, vaan keskittää kaikki paukut siihen, mitä haluaa nyt. Ei kannata miettiä sitä, mistä joutuu luopumaan, vaan sitä, mitä saa tilalle. Ei kannata miettiä sitä, mistä haluaa irrottautua, vaan sitä, mitä kohti on menossa.

Kuuden vuoden jojotaustallani rohkenen väittää, että jos minä pystyin muuttamaan elämäntapojani, sinäkin pystyt siihen.

Lisää painonhallinta-aiheisia kirjoituksiani löydät blogini painonhallintakategoriasta.

Ihanaa talvi-iltaa!

Jenny

Tuu Instagramiin!