Unelmia pitää olla, mutta….

Antakaa toisten uskoa ja kuvitella. Se ei ole keneltäkään pois!

Päätin tässä eräänä päivänä, että jos joku sanoo minulle, että haluaa Ruotsin prinsessaksi, kävellä Suomesta Espanjaan tai haaveilee kymmenestä lapsesta, sanon hänelle, että onnea matkaan. En sano hänelle, että unelmia pitää olla, mutta…. Ja sitten lista elämän realiteeteista.

Olin tilanteessa, jossa itselleni sanottiin jälleen, että unelmia pitää olla, mutta.… ja ärsyynnyin siitä ihan valtavasti. Niin paljon, että kun tulin kotiin, pesin koko kylpyhuoneen ja hinkkasin sen lattiasta lähes kattoon kaakeleita myöten. Ja voin kertoa, että olen tuota pesu-urakkaa suunnitellut jo tovin!

Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, etteivät toisen unelmat ole itseltä pois. Kunpa ihmiset muistaisivat, että meillä on erilaisia unelmia. Se, mikä yhtä kiinnostaa, se ei kiinnosta toista, eikä sen tarvitsekaan. Ja vaikka sen toisen unelma tuntuisi ihan pähkähullulta, miten olisi, jos vain antaisi toisen haaveilla eikä tiputtaisi häntä maan pinnalle sanomalla että unelmia pitää olla, mutta. Uskon, että ihmiset usein saattavat tarkoittaa sillä hyvää, mutta onhan tuo nyt aika karu palautus, kun toinen on innoissaan. Miksei voi vain antaa toisen unelmoida?

Annetaan toisten uskoa ja kuvitella. Se ei ole meiltä pois!

40 vuoden ikääni mennessä moni asia on mennyt paremmin kuin olen osannut edes kuvitella. Erittäin moni tähänastinen unelmani, haaveeni ja tavoitteeni on toteutunut. On myös niitä, jotka eivät ole toteutuneet, ja sekin on ihan ok. On myös unelmia, jotka ovat lakanneet olemasta unelmiani oman kasvun myötä.

Mutta kaikkien sattumusten ansiosta olen myös alkanut uskoa, että kaikki on mahdollista (niin hyvä kuin huono). Myös ihmeitä tapahtuu. Ja mieluummin elän niin, että mieluummin uskon kaikkeen kun en usko mihinkään. Sitä paitsi elämässäni on tapahtunut niin paljon asioita, en tiedä, olisivatko ne tapahtuneet, jos en olisi itse uskonut niihin. Kaikki ne ovat asioita, joihin liittyen olen unelmoinut joko niistä tai jostain paremmasta. Olen esimerkiksi:

  • Selvinnyt vaikeasta elämänvaiheesta ja kammennut itseni masennuksen ja burnoutin rajamailta.
  • Olen juossut maratonin. Ja toisenkin.
  • Olen itse omalla työnteollani maksanut toisen ihmisen teoista aiheutuneen jättimäisen velan, abouttiarallaa Porschen verran pätäkkää. Liki kymmenen vuotta meni siinä maksellessa, ja koko sen ajan jaksoin uskoa, että kohta helpottaa. Vuodenvaihteessa 2017 helpotti.
  • Olen saanut neljä kertaa kustannussopimuksen ja tehnyt neljä kirjaa.
  • Kodissani on tiskikone, pyykinpesukone ja kylppärissä lattialämmitys. Vielä pari vuotta ne olivat haave vain!
  • Olen terve ja voin juosta. 4 vuotta sitten en voinut juosta kilometriäkään polvivamman takia.
  • Luottamus ihmisiin ja elämään on palannut 100 prosenttisesti kaikkien vaikeuksien jälkeen. Perusfiilikseni on ilo.
  • Minulla on tällä hetkellä työpaikka, jollaisesta en olisi osannut haaveillakaan.

Vaikka kuka tahansa tulisi sanomaan minulle mitä tahansa, että haaveita on hyvä olla, mutta… niin en aio uskoa, en ehkä edes kuunnella. En aio antaa yhdenkään ankeuttajan kertoa minulle, mikä minun nykyinen tavoitteeni, unelmani ja haaveeni on minulle mahdollinen, mikä ei. Toki tiedostan sen, että välillä unelmani ovat korkealentoisia, mutta aina ne ovat myös mahdollisia.

Mikä tahansa on mahdollista! Ihmeitä tapahtuu. Ihanaa sunnuntaita sulle!

Jenny

P.s. Tervetuloa Instagramiin ja Facebookiin!