Mikä päässäni vinksahti, kun onnistuin laihtumaan?

Tässä sitä istutaan kotijumpan jälkeen. Kotijumppani kestää maksimissaan 25 minuuttia.

Hei muikkeli! Mikä sun päässä oikein vinksahti, kun sen parin vuoden liikapainon keräämisen jälkeen olet onnistunut pudottamaan painoasi? Kysyi ystäväni viestissään suorasukaiseen tyyliinsä jokunen päivä sitten. Ystäväni on aika samassa tilanteessa kuin minä olin vielä vuosi sitten, kun olin päästänyt itseni repsahtamaan tässä arkirallissa. Liikapainoa on sen 15-20 kiloa ja epätoivoisia laihtumisyrityksiä takana kymmeniä, kuten itsellänikin muutamia. Painoa oli hänellä pudonnutkin, mutta painon säilyttäminen tavoitteessa oli epäonnistunut kerta toisensa jälkeen.

Niin että voisitko vaikka listata mulle ranskalaisilla jotain jeesiä. Siis enemmänkin henkisiä puolia, ne ruokavaliojutut mä jo tiedän. Kitooooos. 

Tässä sitä istutaan kotijumpan jälkeen. Kotijumppani kestää maksimissaan 25 minuuttia.
Lenkiltä, terve!
Syön kaikkea. Mutta arkilounaalla lähes aina salaattia. Ruokaisaa salaattia.

Nyt olen sitten pari päivää miettinyt, että mikä päässäni on vinksahtanut viime syksynä ja erityisesti vuodenvaihteessa, kun tälle polulle lähdin. Tällä hetkellä pudotettujen kilojen määrä on 12 (lähtöpaino 83, pituus 173 cm, aikaa kulunut 7 kk), eikä grammoja palannut kehooni edes lomalla.

  • Yksinkertaisesti vain kyllästyin turvonneeseen, painavaan, väsyneeseen ja epämukavaan olooni. Päätin, että tämä on viimeinen kerta, kun pudotan painoani. Toki olin päättänyt niin muutaman kerran aiemminkin, mutta nyt alusta lähtien ote oli määrätietoisempi kuin ennen. 40-vuotissynttäreillä elämäni parhaimmassa kunnossa oli paras lahja itselleni. Vaikka jossain vaiheessa ymmärsin, että olen elämäni parhaassa kunnossa vasta 40,5-vuotiaana, sillä ei ollut mitään merkitystä.
  • Kysyin itseltäni, onko normaali paino todella se asia, jota haluan. Tiedustelin itseltäni, missä määrin minua kiinnostaa parantaa kuntoani, kohentaa terveyttäni, mahtua vanhoihin vaatteisiini, tavoitella normaalipainoani.
  • Tajusin sen, ettei tilanteeni muutu iän myötä ainakaan helpommaksi, mutta helpommin se muuttuu pahemmaksi. Mielikuvissani näin itseni tekemässä tuplasti sitä työtä, jonka olen tehnyt nyt. Voin kertoa, ettei se houkutellut.
  • Kun mariseva ääni olkapäälläni totesi, että olethan sä ennenkin tehnyt kaikkesi, eikä mitään ole tapahtunut, sanoin äänelle, että turpa kiinni, olenko muka. Olinko muka jossain vaiheessa tehnyt kaikkeni, jotta pääsisin takaisin normaalipainooni? En ollut. Olin vain uskotellut itselleni, että tein asioita painoni eteen, ehkä joskus valehdellutkin. Itseään on niin helppo huijata.
  • Päätin uskoa itseeni. Päätin olla alusta lähtien varma, että tällä kertaa onnistun. Sillä jos ei usko omiin mahdollisuuksiin hoikistua, niin tuskin tuleekaan tapahtumaankaan. Jos ei usko itseensä, antaa itselleen mahdollisuuden olla edes yrittämättä. Ja sitten voi sanoa, että kas, epäonnistuin taas, vaikka oikeasti ei ole laittanut montaakaan tikkua ristiin asian takia.
  • Otin vastuun elämänmuutoksestani. Tajusin, ettei kukaan muu voi tehdä sitä puolestani. En syyttänyt muita painostani tai huonoista syömistavoistani. Ymmärsin, että voin palkata viisi personal traineria, hankkia kaikki maailman ravinto-ohjelmat, mutta silti mitään ei välttämättä tapahdu. Tätä työtä ei voi ulkoistaa, se on tehtävä itse, toki neuvoja voi ja kannattaa ottaa vastaan.
  • Olin aina tiennyt, mikä merkitys ruokavaliolla on painonpudotukseen, mutta vihdoin suostuin sisäistämään sen ja tajusin, että se koskee todella myös minua itseäni.  Silloin se ei koskenutkaan, kun ohjasin ryhmäliikuntaa 4-5 tuntia päivässä. Silloin saatoin syödä kuin hevonen, mutta en enää. Olin aina loukkaantunut, jos joku läheiseni oli esimerkiksi huomauttanut annoskoostani (joka oli valtava). Nyt tajusin, että joskus harvoin saamani hienovaraiset vihjailut olivat olleet ihan totta.
  • Vaikka välillä vitutti, kun mikään elämänmuutos ei näkynyt missään, jostain sen sisun kaivoin, jotta jaksoin jatkaa. Kun sitten ekat tulokset alkoivat maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa näkyä, menin jo eteenpäin kuin höyryjuna. Ja olen sitä sorttia, jota näkyvät tulokset motivoivat. Toki myös jaksamisen parantuminen ja kaikki se lisäenergia olivat aikamoisia palkintoja!
  • Välillä ihan naurattaa, kun mietin, miten pieniä muutoksia olen tehnyt. Tämä työ on toki vaatinut rutiineja ja sitkeyttä, mutta lopulta työ ei ole ollut kuitenkaan ollenkaan mikään valtava urakka.
  • Tekojen lisäksi pitää kuitenkin saada ajatuksia uusille urille, ja niistä vanhoista, totutuista epätoivotuista tavoista on vain räpisteltävä eroon. Uskomuksista irtipäästäminen myös auttaa. Jos pitää itseä tyyppinä, joka syö kerralla suklaalevyn, sipsipussin ja pullon kokista, niin sitten on se tyyppi, joka syö kerralla suklaalevyn, sipsipussin ja pullon kokista. Aloin ajatella, että olen se tyyppi, joka syö terveellisemmin. Kun sitä ajatusta toistaa riittävästi mielessään, alkaa myös toteuttaa sitä ihan oikeassa elämässä ja ennen kaikkea uskoa siihen.
  • Lakkasin ajattelemasta, että laihduttaminen on vaikeaa ja kauheaa kidutusta, painonhallinta on taistelua ja kiloista irtipääseminen kauhea projekti, jonka aikana koko elämä pitää laittaa sivuun ja syödä vain salaatinlehtiä. Terveellisempien elämäntapojen opettelu voi olla aluksi haastavaa, mutta tietoahan on saatavilla joka puolella. Painonhallinta ei ole rakettitiedettä. Aloin ajatella, että painonpudotus sujuu kevyesti ja vaivattomasti ja on hauskaa ja palkitsevaa, niin johan alkoi sujua.
  • Tiesin heti alussa, että en voi koskaan ryhtyä pelkälle rahka- ja broilerinfilee-linjalle, koska se ei ole minua. Pian huomasin, että voin syödä kaikkea, mutta en niitä jättimääriä, vaan pieniä määriä. En ole kieltänyt itseltäni mitään, en lomalla enkä normiarjessa.
  • Kun huomasin, että paino tippuu tasaisesti ruokavalion ja -tapojen muutoksella, aloin lisätä myös liikuntaa jaksamisen mukaan. Sen jälkeen painonpudotus on näyttänyt jopa vähän villiintyvän. Mutta maltti kaikessa, niin ruoassa kuin liikkumisessakin. 

Huh. Nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen ja näillä jatketaan. Tuleeko sulle mieleen jotain muuta?

Ihanaa eloa!

Jenny

Tervetuloa Instagramiin

Seuraa Facebookissa