Helmikuu 2016

hetkessä oleminen

Kärsimättömyys

Kärsimättömyys on kauhea tunne. Se on ollut tänään seuralaiseni. Se on kuiskutellut korvaani rumiaan ja maalannut piruja seinilleni. Tulevaisuudessa odottaa hauskuuksia, joiden annan olla täysin rauhassa. Ne osuvat kohdalleni, kun aika on. Tiedän, että ne sieltä tulevat, omaan tahtiinsa. Mutta hetkessä oleminen ei juuri nyt ole todellakaan helppoa, sillä minua kiinnostaa järkyttävästi se, millaista perusarkeni… Lue lisää

kiitollinen

Uusi alku

Ja kuinkahan mones uusi alku elämässäni… Olen tippunut kärryiltä! Se voi olla yks puhelinsoitto, joka muuttaa sun elämän, kannusti ystäväni minua eilen. Toinen whatsappasi viime viikolla, että Muistatko, miten teidän muuttamisen kans oli? Silloinki kaikki järjesty vaikka ei ollu tietoa tulevasta. Kaikki menee just oikeella tavalla, eli kaikki järjestyy.  Uuh. Mitä ihminen tekisikään ilman ystäviä? Noita ihania… Lue lisää

Chillaa vähän

Tulipa piipahdettua iki-ihanassa Tukholmassa. Joillekin kanssamatkustajille olisi tehnyt mieli sanoa muutama sananen, kuten Chillaa vähän. Onneksi useimmilta chillaus sujui, mutta oli niitäkin, joilta ei sitten ollenkaan. Jotkut puhuivat lapsilleen ja puolisolleen tosi rumasti: Älä sitä, älä tätä, älä nyhjää siinä, varo sen laukkus kanssa prkele, lopeta toi, älä nyt ole tollanen ääliö ja tätä rataa. Uskon, että… Lue lisää

juoksija

Juoksuhuumaa juoksukerhossa

Terveiset juoksukerhosta! Ei paljon haitannut pimeys tai pieni liukkauskaan, mahtavat treenit jälleen kerran. Tammikuu meni sairastellessa, mutta jo muutaman juoksukerhon treenin perusteella pystyn sanomaan, että tämän kevään paras sijoitus on sijoitus itseeni, osallistuminen juoksukerhoon. Ehdottomasti kannatti maksaa 79 euroa siitä huvista, että saan juosta toukokuun alkuun kerran viikossa ryhmässä, joista 95 prosenttia oli itselleni ventovieraita. Juokseminen… Lue lisää

Sisäinen voima

Vain oleminen

Vain oleminen on mielestäni turhan aliarvostettua. Vain oleminen on se, minkä avulla pääsemme käsiksi itseemme ja tunteisiimme ja sisimmässämme olevaan aarrearkkuun. Kun pysähtyy ja vain on, niin vasta huomaa, miten väsynyt sitä voi ollakaan! Perjantaiyönä nukuin lähes kellon ympäri 11 tuntia ja tänäänkin tuli koisittua yli tunnin päiväunet. Kun tekee samoja asioita päivästä toiseen, niin… Lue lisää

Irti murheista.

Listarakkautta

Olen listaihminen. Poden listarakkautta, vaikka pahimmasta listafriikkeydestäni olen toipunut. Ruokakauppaan menen listan kanssa silloin, kun ostettavaa on enemmän. Työpöydälläni on listoja, joista asioiden yliviivaaminen tuottaa minulle suurta iloa ja helpotusta. Uuh, se tunne, tiedäthän! Listoista tykkään siksi, että ne vapauttavat aivokapasiteettiani paljon iloisempiin asioihin kuin muistamiseen. Tai sen muistamiseen, mitä piti muistaakaan! Se, että yrittää… Lue lisää

Sisäinen timantti

Sitä saa, mitä tilaa?

Huh, viime aikoina olen alkanut taas miettiä, että sitä saa, mitä tilaa ja että epäonnestakin voi olla hyötyä. Näin on tapahtunut toki minulle ennenkin, erityisesti aina silloin, kun jaksan ja haluan uskoa ihmeisiin. Mutta viime aikoina on ollut hiljaisempaa, kunnes alkoi taas tapahtua. Muistatteko, kun jokunen viikko sitten bloggasin teinin iPadilla, koska kunnioitettavaan seitsemän vuoden… Lue lisää

ihme

Arki on ihme

Kun hetkeksi pysähtyy, niin sen oivaltaa: elämä on ihme. Ihmeellinen elämä taitaa olla yksi lempiaiheitani. Meni sitten niin tai näin, ihmeitä tapahtuu monenlaisia. Aina ihmeet eivät ehkä ole niin mieleisiä, mutta usein myös ovat. Ihme juttu -sanonnalla on hyvinkin kaksi merkitystä. Eilen aamulla taivaalta satoi valtavia märkiä rättejä, mutta tovin jälkeen alkoi aurinko paistaa. Lonkeronharmaan… Lue lisää