Sano kyllä

Tänä kesänä aion sanoa kyllä laiturijumpalle.

Kolmas haasteeni sinulle tulee tässä: Sano kyllä! Olen jo haastanut sinut puhumaan ventovieraille ja tekemään asioita eri tavalla kuin ennen. Kaikkeen ei toki voi eikä edes kannata sanoa kyllä, mutta itse ainakin huomaan, että useammin voisin myöntyä johonkin kuin olla sanomatta kyllä. Tiedän hyvin sen, miten helppoa on sanoa asioihin ei, koska ei jaksa, ei huvita, pelkää, ettei osaa tai ei kumminkaan onnistu tai ehkei mitään kunnollista (teko)syytä edes löydykään. Ei:n sanominen on toki välillä myös paikallaan, mutta jos se on lähes vakiovastaus, uskon, että se varastaa meiltä upeita tilaisuuksia, estää tekemästä uusia asioita ja tapaamasta uusia ihmisiä.

Tänä kesänä aion sanoa kyllä laiturijumpalle.
Tänä kesänä aion sanoa kyllä laiturijumpalle.

Taannoin lentokoneessa katsoin Jim Carreyn tähdittämän elokuvan Yes Man. En ole Carreysta niin kovin paljon piitannut, mutta leffa oli niin hauska, että nauroin sen aikana monta kertaa ääneen, kovaa. Elokuva kertoi eronneesta tyypistä, joka oli epäsosiaalinen, valehteli kavereilleen, ettei ehdi tavata, vaikkei ollut yhtään kiireinen, vaan valitsi tylsistyneenä leffaa vuokraamossa. Mies ei oikein viihtynyt töissäkään tai pomonsa seurassa, makasi illat kotona telkkarin ääressä. Sattuman seurauksena hän sitten päätti alkaa sanoa kyllä kaikkeen, mikä vei miestä uusiin tilanteisiin eikä aina vain ihan hyviinkään keisseihin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Anna itsellesi lupa sanoa kyllä

Vaikka kohtuus kaikessa, uskon siihen, että joskus me annamme itsellemme luvan sanoa ei ennen kuin edes aloitamme saati yritämme, koska pelkäämme niin paljon epäonnistumista tai ehkä sitä, että hukkaamme aikaamme. Jos emme usko itseemme, emme edes ryhdy tekemään asioita. Se, mihin uskomme, vahvistuu ja se, mihin uskomme, antaa meille kuin luvan olla sellainen. Jos ajattelemme, että emme pääse opiskelemaan, koska emme kuitenkaan ehdi valmistautua riittävästi pääsykokeisiin tai emme pääse sisään, koska ne kaikki muut pääsevät, kas, ei tarvitse edes alkaa lukea tai valmistautua. Jos työpaikkaa hakiessa jo kelaa, että äh, tätä mun ei kannata ainakaan hakea, koska en saa sitä kuitenkaan, mutta toki joku muu saa, annamme itsellemme luvan olla hakematta uutta duunia. Melko paljon hukattuja mahdollisuuksia ja vääriä uskomuksia, sillä emme lopulta voi tietää kuitenkaan, miten missäkin hommassa käy.

Tänä kesänä aion sanoa kyllä joutilaisuudelle ja kukkien haistelulle.
Tänä kesänä aion sanoa kyllä joutilaisuudelle ja kukkien haistelulle.

Mutta mitä tapahtuisikaan, jos alkaisi yhä useammin ajatella asioista toisin? Rohkenisi sanoa kyllä ja katsoisi, miten pitkälle rahkeet riittävät. Aina elämä ei toki pidä sisällään pelkkiä onnistumisia, mutta uskon, että monista kokemuksista oppii paljon myönteisiä asioita, joista sitten taas on hyötyä myöhemmin. Sitä paitsi mokasta oppii usein enemmän kuin onnistumisesta!

Irti rooleista

Turhan usein ne kuvitelmat itsestämme ovat negatiivisia ja liittyvät siihen, mitä emme osaa tai mitä emme voi tehdä. Entä jos sitä aamuna heräisikin ihan uutena ihmisenä? Ravistelisi kaikki ne roolit harteilta ja olisi vain se ihminen, joka sisimmässään on. Juuri tänään sitä voisi olla utelias, avoin, vastaanottavainen ja uusi. Juuri tänään päästäisi irti niistä päälle liimatuista rooleista kuin muidenkin meille lahjoittamista mielikuvitusta, olisi vain ja sanoisi kyllä, aina kun sydämessä vähänkin siltä tuntuisi.

Tänään, kuten huomennakin, voimme lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä ilman rajoituksia siitä, mitä voimme tehdä tai millaisia voimme olla. Meistä on vaikka mihin, vaikkemme aina siihen jaksa uskoakaan.

Sanotaan useammin kyllä! Kokeillaan edes, mitä se tuo mukanaan.

Upeaa alkanutta viikkoa.

Tänä kesänä aion sanoa kyllä spontaaneille retkille, ystäville, uusille kohtaamisille.
Tänä kesänä aion sanoa kyllä spontaaneille retkille, ystäville, uusille kohtaamisille.