Syyskuu 2015

Milloin sinä kysyit itseltäsi, mitä sinulle kuuluu?

Kröhöm. Rehellinen vastaus. En muista. Mutta tänään aion! Viikonloppuna kävin ohjaamassa neljättä kertaa kehon ja mielen rentoutuskurssin Haminassa Jamilahden historiallisessa kartanomiljöössä. Osa porukasta oli tuttuja viime kevään kursseilta ja osa oli ennestään vieraita, mutta niinpä minua taas buukattiin paikalle osallistujienkin toimesta taas tulevaksi vuodeksi. Samalla linjalla jatkoimme: jumppasimme, rentouduimme, teimme erilaisia mielikuva- ja kirjoitusharjoituksia. Marraskuussa… Lue lisää

Arjen ei tarvitse olla vaikeaa…

…ja joskus meillä itsellämme on sormet pelissä sen vaikeuttamisessa. Entä jos lähtöajatus olisikin, elämäntilanteesta huolimatta, että arki sujuu mahdollisimman helposti ja vaivattomasti? Ainakin siinä tapauksessa, jos ei ole keskellä kriisiä juuri nyt. Ai että! Huomasin tässä taas, että kuin vahingossa ihminen voi tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovatkaan. Aina ei tarvitse analysoida ja pohtia. Voi vain… Lue lisää

Autetaan tyttöjä

Kun näin sunnuntaiaamuna siemailee aamukahvia ruokapöytänsä ääressä ja katsoo syksyistä maisemaa herättyään turvallisesti omassa sängyssään, saa olla todella kiitollinen. Miltä tuntuisikaan, jos joutuisi pelkäämään koulussa tai opiskelupaikassaan siksi, että sattuu olemaan tyttö tai nainen? Harvalle meistä länsimaalaisista tulee mieleen edes miettiä moista. Maailman pahuus ei aina yllä sinne kotisohvalle ja se, mikä meistä voi tuntua… Lue lisää

Onnea on…

…kun vain avaa silmänsä. On se jännä, kuinka paljon pienet suuret asiat voivat tuoda onnellisuutta. Enpä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että minusta tulee sellainen tyyppi, jonka mielestä onnea on se, kun taivaalla on kauniita pilviä. Tai että onnea ovat kunnon yöunet. Tai se, että saa seistä pihalla ja katsoa, kun oma lapsi leikkii kaveriensa… Lue lisää

Jokainen katsoo asioita kulmastaan

Niin uskon. Kukaan muu kyllästynyt riitelyyn ja väittelyyn? Itse oivalsin viikonloppuna, kuinka viime aikojen somessa tulvinut ja yhä tulviva eipäs-juupas-keskustelu sekä taloudellisten leikkausten että pakolaiskeskustelun tiimoilta oli vienyt ihan hirveästi energiaa ja aikaa, vaikken kommentointiin ole osallistunutkaan. Samalla huomasin myös sen, että olin taas viime aikoina lipsunut seuraamaan enemmän muiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä kuin keskittynyt… Lue lisää

Vihaiselle rakkautta

Mitä jos kiukkuun ja suoranaiseen vihaan vastaisi rakkaudella? Tai ainakin olisi kärsivällinen ja ystävällinen? Terveisiä kotisoffalta. Nyt on lapsikin kipeä, peskää käsiä ihmiset, lentsua on liikenteessä. Itsekin olen yhä ihan puolikuntoinen. Eilen vielä matkattiin päiväkotiin, kun ratikassa tapahtui. Seuranamme melko täydessä vaunussa matkusti ehkä noin 60+ vuotias siististi pukeutunut rouva, jolla tosin tyhjät tölkit kolisivat Alkon… Lue lisää

Palautteen antaminen on taitolaji

Samoin kuin sen vastaanottaminen! No näinpä se olisi pitänyt kuunnella itseä ja tuntemuksiani. Kuinkahan mones kerta tämä on, kun pääsen näin itselleni toteamaan? Flunssaiset, onneksi jo paranemaan päin alkamaan olevat terveiset täältä. Ja pieni varoituksen sana: jos vähänkään tuntuu siltä, että flunssa uhkaa painaa päälle, niin ei saa urheilla, vaikka tauti ei olisi täysillä alkanutkaan. En… Lue lisää

Rakasta.

Vielä enemmän. Aargh, mikä tätä maailmaa vaivaa? Toisina hetkinä on vain vaikea ymmärtää sitä, että ei voi olla hyvää, jos ei ole pahaa. Kai? Mutta mitä tällainen tavallinen tallaaja voi tehdä, kun ongelmat maailmassamme tuntuvat liian suurilta? Miten pieni ihminen voi silloin toimia, kun joka puolella tuntuu tapahtuvan käsittämättömän pahoja asioita, surullisia tragedioita ja traagisia onnettomuuksia?… Lue lisää