Keskittymiskyky kuin kultakalalla

Terveiset laiturilta!

Näin se on taas yksi juhannus juhlittu. Tein taas jälleen kerran tärkeän havainnon asiasta arjessani, jota haluan muuttaa. Kun useampi ihminen oli saman katon alla ja vettä satoi, ihan liian usein tuli tartuttua kännykkään ja mentyä nettiin, koska ei ollut muka mitään tekemistä. Toki tein luurillani hyödyllisiäkin asioita, kuten katselin säätiedotuksia ja otin valokuvia, mutta ihan liikaa tuli roikuttua somessa, kun kerrankin olisi ollut tilaisuus olla rakkaille täysin läsnä. Tiedän, ettei pelon kautta kannata elää, mutta pakko tunnustaa, että minuun iski yhtäkkiä pelko siitä, että oikea elämä vain purjehtii ohitseni kun olen jatkuvasti nenä kiinni ruudussa. En halua, että yhtäkkiä huomaan, että lapseni ovat kasvaneet isoksi sillä välin kun äiti on ollut netissä!

No, ihan oikeasti yritin myös olla tekemättä mitään (lue: räpeltämättä kännykkää), mutta nyt kun en ole aikoihin meditoinut eli tässä tapauksessa harjoitellut istumista paikallani ajatusteni kanssa ilman, että jatkuvasti teen jotain, oli se tekemättömyys hurjan vaikeaa. Jostain silmiini osuikin lausahdus, että nykyihmisen keskittymiskyky on samaa luokkaa kuin kultakalalla, eli vain jotain sekunteja! Kuitenkin tiedän, että minulta tuo tekemättä oleminen ja paikallaan hiljaa istuminen onnistuu kyllä, olenhan sitä aiemmin paljon harjoitellut. Taitaa olla aika alkaa taas. Jossain vaiheessa istuin vartin päivässä ilman, että olisin tehnyt mitään. En takertunut ajatuksiinikaan, vaan annoin niiden tulla ja mennä. Suosittelen kokeilemaan! Ja aloittaa voi vaikka viidestä minuutista, jos vartti tuntuu ensi hätään liian pitkältä ajalta.

Terveiset laiturilta!
Terveiset laiturilta!

Ennen juhannusta sain jo 33 vuotta toimineelta lahtelaiselta Positiivarit-yritykseltä yhteistyössä Blogiringin kanssa aikuisten värikirjoja ja värikynät. Olen itse seurannut Positiivareita aina silloin tällöin ja arkiaamuisin meiliini tupsahtaa heidän aamun ajatuksensa. Täytyy sanoa, että tuo kyseinen paketti oli kuin lahja maailmankaikkeudelta ja saapui juuri tismalleen oikeana hetkenä. Niinhän ne asiat tuppaavat tapahtumaan, juuri oikealla ajallaan. Minä tietenkin pakkasin kirjat mukaan juhannuksen viettoon ja vaikka ne ovatkin nimetty aikuisten värikirjoiksi, niin myös teini-ikäinen ja vasta 18 täyttänyt tyttärenikin innostuivat niitä värittämään ja itse asiassa nuorimmaiseni, 4, myös. Värittäessä oli helppo keskittyä olennaiseen, olla toiselle läsnä ja se oli samalla hyvin meditatiivista puuhaa. Jopa minun oli todella helppo keskittyä värittämiseen ilman, että kovasti edes mietin mitään. Varmasti pääni täyttyi ajatuksista, mutta en ainakaan jäänyt niihin jumiin millään tapaa. Jos siis paikallaan hiljaa istuminen on liian haastava tapa aloittaa keskittymisharjoitukset, suosittelen tuollaista värityskirjaa lämpimästi.

Toisessa värityskirjassa on ajatelmia.
Niin hieno sanonta.

Lopulta ajattelen tuosta läsnä olemisen vaikeudesta niin, ettei sekään ihan täysin omaa syytämme ole. Nykymaailmassa vain on niin paljon informaatiota tarjolla, ettei ole ihme, että keskittymiskykymme herpaantuu. Sen sijaan, että alkaisi pelätä tai olisi itselle vihainen, asia on hyvä huomioida ja sitten omalla kohdalla miettiä, miten toivoisi asian olevan ja mitä sille voisi tehdä, jotta itse eläisi tyytyväisempänä. Uskon itse siihen, että lopulta me jokainen olemme oman elämämme arkkitehti ja voimme tehdä arjesta juuri sellaista kuin haluamme. Nytkään en aio takertua enempää siihen, että roikun liikaa netissä. Vaan mieluummin keskityn hyvään ja siihen, mitä sen netissä roikkumisen sijaan voin tehdä.

Ja vielä: Elämä on vuoristorataa, johon kuuluvat kaikki tunteet ja niin negatiiviset kuin positiivisetkin tapahtumat. Elämä ei ole ikinä mustavalkoista, eikä vain positiivista tai negatiivista. Kivaa tai tylsää. Iloista tai surullista. Mutta onneksi tietoisuus elämän ihastuttavasta monimuotoisuudesta ei mitenkään poissulje hauskuutta, iloa ja onnea. Kyllä minäkin ymmärrän, että elämä tulee vielä satuttamaan ja epätoivottuja asioita tapahtuu, mutta en silti suostu odottamaan surkeuksia tai vastoinkäymisiä tai olemaan iloitsematta hyvistä asioista, joita kohtaan arjessani. Odotan siis jatkossakin mieluummin ihania, mukavia ja hauskoja asioita ja yllätyksiä. Pysyn siis jatkossakin iloisella ja myönteisellä mielellä.

Olen myös kova innostumaan. Joskus kun olen oikein innoissani jostakin, niin asioiden sujuminen toisin kuin olin mielessäni ajatellut ja ajatuksissani mielikuvitellut toki voi harmittaa. Silti olen havainnut innostumisenkin hyväksi keinoksi vaalia positiivisuutta. Miksimiksimiksi ajatella asioista huonomman kautta. Miksei hyvän. Se ei tee ihmisestä mitenkään tyhmää, jos haluaa uskoa, että asioilla on tapana järjestyä. Kyllä myönteinen ihminenkin näkee vaikeudet elämässä, tunnistaa ne ja kyllä vain ne nostattavat pintaan erilaisia ajatuksia ja tunteita. Itse kuitenkin haluan uskoa, että ongelmiin löytyy ratkaisuja ja usein vastoinkäymisistä ja omista epätoivotuista käytösmalleista, kuten someriippuvuudesta, oppii jotain. Ja parempi herätä juuri nyt kuin ei milloinkaan! Tismalleen oikeana aikana.

Toisessa kirjassa on kauniita kuvia.
Toisessa kirjassa on kauniita kuvia, toisessa ajatelmia.

Heräsikö ajatuksia? Kaikkien tähän postaukseen perjantaihin 26.6. mennessä kommentoineiden kesken arvon kaksi aikuisten värityskirjaa.

Iloista uutta viikkoa! Ollaan armollisia itsellemme.

Yhteistyössä Positiivarit.
Yhteistyössä Positiivarit.