Huhtikuu 2013

Muutos..

..olikin tällä kertaa tunteita nostattava ja valtava asia, positiivisuudesta ja hyvistä asioista huolimatta! Ohhoh sentään! Ehdin jo itsekin säikähtää, että tämä oli juuri se, mitä halusin, miksi en osaa olla vain tyytyväinen, mitä oikein pelkään. Terveiset Otahallin pukuhuoneesta! Uudessa kodissa nettipimento vielä jatkuu tovin ja muutenkin muuttohommat ja kaikki järjestely ovat vieneet minut hetkellisesti mukanaan… Lue lisää

Irtipäästöä vanhasta

Ohhoh! Vaikka meillä ei olekaan kovin paljon tavaraa, koska itselle turhat on annettu pois, niin silti ovat pakkaushommat kiristäneet kupolia muutaman päivän ja sanoisinpa, että vieläpä aika huolella. Eräs minua viisaampi ihminen sitten totesi, että kaikki tuo kiukku on luonnollista irtipäästöä vanhasta. Mylläät alitajuntaasi ja koska avaudut uudelle, tuulettaminen voi vähän tuntua. Onneksi se ei… Lue lisää

Kiitos riittää

Olen jälleen miettinyt sitä, mikä siinä on, että kohteliaisuuksia tulee toisinaan otettua vastaan enemmänkin vähättelemällä kuin vain yksinkertaisesti kiittämällä. Huomasin itse jälleen viime viikolla sortuvani tähän, vaikka olen pyrkinyt kiinnittämään asiaan huomiota, muuttamaan tapojani ja olen yksinkertaisesti opetellut vain kiittämään ja iloitsemaan kohteliaisuudesta. Ei minun eikä kenenkään muunkaan tarvitse vähätellä omaa itseä, omia ominaisuuksia tai taitoja.… Lue lisää

Maanantai – oiva mahdollisuus…

…muun muassa hyväksymistaitojen vahvistamiseen! Kesää kohti mennään! Ihan mahtavaa, että työhuoneen kulmillakin meri on jo auki. Mitä enemmän valoa, sitä enemmän on itselläni virtaa. Kohta pääsee kirmaamaan pihalle paljain jaloin ja imemään äiti maasta lisää energiaa. Huippuhomma! Viikonloppu kului sekä jumppaa ohjaamassa, ulkoillessa että muuttovalmisteluja tehdessä. Hopen vapaaehtoinen haki lastin hyväkuntoisia tyttöjen vaatteita ja muita tavaroita, kuten… Lue lisää

Ilon kautta…

…on menty tänään perjantaina. Olen iloinnut paitsi itseni takia vielä enemmän parin muun tyypin puolesta. Ja nyt sekin on virallista: puhuminen ihmisten edessä (asia, mitä tutkitusti esimerkiksi suurin osa ruotsalaisista pelkää enemmän kuin kuolemaa) ei tarkoita minulle enää epämukavuusaluetta vaan iloa, riemua, uutta lempeää kokemusta ja jopa nautintoa. Minulla oli iso kunnia tänään aamulla olla… Lue lisää

Valoa ja energiaa?

Vai pelkkää harmaata paskaa. Jokaisen oma valinta! Aamulla bussissa mietin jälleen sitä, miten suuri merkitys meillä ihmisillä on toisiimme niin hyvässä kuin pahassa. Jouduin nimittäin tahtomattani kuuntelemaan lähelläni istuneen henkilön puhelimessa tapahtunutta äkäistä sananvaihtoa kumppaninsa kanssa. Tyyppi jankkasi ja jankkasi samoja asioita eikä asiassa tunnuttu pääsevän yhteisymmärrykseen. Koko bussi oli hiirenhiljaa ja kaksivuotiaskin tuntui aistivan… Lue lisää

Lähempänä sitä, mitä haluaa olla

Tiistai-illan terveiset tulevat tässä! Jopas aamulla väsytti, vaikka menen nykyään aikalailla taaperoiden aikaan koisimaan. Perjantaina kukuin pystyssä yli puolen yön, mikä oli suuri virhe, hih. Vielä kun näyttää riittävän näitä lähes kahden vuoden heräilyn ja valvomisen aikaisia univelkoja. Iso kiitos siitä, että nykyään meillä nukutaan useimmiten jo läpi yöt – lapsen sängystä kuuluu korkeintaan vain… Lue lisää

Tunnepäiväkirjaa ja kiitollisuutta

Ooh! En ole ehtinyt edes bloggaamaan, kun olen niin tiiviisti kirjannut ylös tunteitani viimeisen viiden päivän ajan Tiimarin pikku vihkooni. Otan siis osaa mainiolle kurssille, jossa saimme tuon tunneharjoituksen kotitehtäväksi. No, se ei liene oikea syy pikku tauolle, vaan tämä on ollut yhtä hullunmyllyä kirjan ja töiden tiimoilta, mutta diggailen kiitollisena joka hetkeä. Lauantain vietin… Lue lisää