Mitä minä haluan?

Tiedän, tiedän! Tämä on ollut ennenkin, mutta tämä vain on niin mahdottoman osuva! (Kuva: Pinterest)

Kas, sitäpä olen pohtinut koko viime viikon.

Mutta ensin, terveisiä työhuoneelta! Vaikka tämä maanantai on pitänyt sisällään niin kuvausvaatteiden hakemista, jumppakuvaukset, haastattelun ja vielä on yksi työtapaaminen edessä, yhtään ei ahdista. Sykettäni ei edes nostattanut se, että kaksivuotias oli aamulla erityisen yhteistyöhaluton kumppani. Lopulta kun pääsimme ulos, tarhaan ja minä uudestaan bussiin, palkitsin itseni hyvistä hermoistani jättikokoisella latte-kahvilla ja yhden pitkän pysäkinvälin kävelemisellä ja upeaa aurinkoa fiilistelemällä. Ja toki mieltäni lämmitti jo aamulla saamani tieto, että Naisen iholla -kirja keikkuu Adlibriksen Mitä Suomi lukee top100 -listalla sijalla 13 juuri nyt. Huikeaa!! Myös viikonlopun kundaliinijoogasessarit ovat yhä mielessäni. En yhtään ihmettele, että kundaliinijoogaa kutsutaan myös onnellisuusjoogaksi, kuten Loomis tuossa aiemmassa postauksessa kommentoi.

Ja siihen haluamiseen.

Homman pohtiminen sai alkunsa siitä, kun kaveri-kollega välitti minulle työpaikkailmoituksen kiinnostavasta duunista ja kehotti hakemaan sitä. Ihan oikeasti puntaroin, että olisin hakenut tuota määräaikaista työtä, mutta sitten huomasin, että en sittenkään halua sitä riittävästi ja jätin asian sikseen. Minulle on jotenkin hyvin selkeää juuri nyt, onko jokin asia oma juttuni vai ei. En tiedä, onko tämä (tämän loputtoman) itsetutkiskelun tulosta, mutta nykyään vain heti aistin, olenko oikealla raiteella. Käytännössä jos jokin asia yhtään epäilyttää ja joudun pohtimaan sitä pidempään, hyvin usein se myös osoittautuu itselleni vääräksi asiaksi.

Ja miten edes voisinkaan mennä nyt jonnekin päivätöihin, kun niin siistejä juttuja tapahtuu koko ajan. Saan nytkin kirjoittaa, pian valmentaa ja luennoida ja lisäksi jumpata ja ohjata. Pyrinkin arjessani keskittymään asioihin, jotka tuntuvat itsestäni hyvältä. Teen asioita, joita haluan tehdä. Pyrin välttämään asioiden tekemistä pakolla. Ja jos joku asia tuntuu huonolta, se tuskin on itselleni hyväksi. Välillä tunnun etenevän tässä kyllä kantapään kautta, mutta sekin on mahtavaa, että koko ajan oppii lisää. Enkä nyt puhu mistään siivoamisesta tai muista asioista, jotka nyt vain on elämässä ”pakko” tehdä. Kun oikeasti pysähtyy tunnustelemaan, miltä jokin asia tuntuu, aika hyvin sitä ajan kanssa alkaa osata irrottautua sellaisista asioista, tilanteista ja ihmissuhteistakin, jotka eivät enää ole toimivia. Sitä löytää kaikesta tarjonnasta ne itselle sopivimmat vaihtoehdot. Toki monet asiat vaativat, että ihminen sietää hieman epämukavuutta ennen palkintoa, mutta jos koko elämä tuntuu yhdeltä epämukavuudelta, silloin on aika tehdä jotain toisin. Oma tunne onkin hyvä mittari kertomaan, mikä sopii itselle ja mikä ei.

Kaikki tekeminen tai kokeminen ei tietenkään aina ole yhtä ruusuilla tanssimista vaan joskus hieman tasapaksuakin ja vaikeuksia tulee vastaan, se on selvä. Mutta kun uskoo mahdollisuuksiin ja vaihtoehtoihin, rohkenee luottaa, niin huomaa, että kaikelle löytyy oma, täydellinen ratkaisunsa. Sitä paitsi vanhan, itselle tarpeettoman tai epäsopivan haihtuminen tai siitä irti päästäminen tarkoittaa uuden syntymistä. Aina kun itse olen luopunut jostakin, joskus jopa vasten tahtoani ja pitkän taistelun jälkeen, asiasta irrottautuminen on lopulta tuonut jotain uutta, freesiä ja entistä parempaa elämääni. Siihen on vain ensin tarvittu tilanteen hyväksymistä.

Sitä vain niin helposti tottuu monenlaisiin asioihin, sellaisiinkin, joita emme oikeasti halua arkeemme. Joskus mukana saattaa olla myös yksinkertaisesti sitä, että ei osaa tai uskalla sanoa ei. Joskus tuntuu siltä, että jotkut mieluummin miellyttävät enemmän muita kuin itseään. Ja toisaalta, miksi tyytyä ihan ok:hon, kun voi saavuttaa vielä enemmän ja oikeasti elää sitä unelmiensa elämää. Toki unelmaelämässäkin on haasteita ja vastoinkäymisiä, mutta oikeasti jos suurin osa päivän tekemisistä on sitä, mitä oikeasti sydämessään tahtoo tehdä, ja suurimman osan ajasta on iloinen ja nauttii arjesta, on todellakin oikealla tiellä. Se ei tarkoita sitä, etteikö enää ikinä tarvitsisi tiskata tai etteikö ongelmia ja surua tulisi, mutta ne satuttavatkin tilanteet osaa käsitellä toisella tapaa kuin ennen, kun on vahva ja varma siitä, että on siellä, missä kuuluukin olla, juuri nyt.

Ja hei, ihan liikaa mietimme esteitä! Sen sijaan kannattaa mieluummin miettiä sitä, miten me saavutamme haluamamme. Juuri nyt voi alkaa toimia, aika on oikea. Me kaikki voimme päästä tavoitteisiimme. Ei ilo elämässä, arjesta nauttiminen ja unelmien toteutuminen ole mikään harvojen ja valittujen juttu, vaan asia, joka kuuluu meille kaikille.

Joskus on hyvä vaientaa se tuttu ja turvallinen ja toivottaa vieras tervetulleeksi. Tällä kertaa tosin ei ollut minun aikani toivottaa vierasta tervetulleeksi ainakaan tuon työnhaun suhteen, joten istun yhä turvallisesti samalla pallilla jatkossakin.

Mahtavaa maantantaita!

Tiedän, tiedän! Tämä on ollut ennenkin, mutta tämä vain on niin mahdottoman osuva! (Kuva: Pinterest)
Tiedän, tiedän! Tämä on ollut ennenkin, mutta tämä vain on niin mahdottoman osuva! (Kuva: Pinterest)