Puhtia arkeen!

No näinpä juuri. (Kuva: Pinterest)

Pieni arjen järjestelijä täällä hei! Entisessä elämässä aloitin elämäni järjestämisen vaatekaappeja siivoamalla, nyt homma lähti käyntiin meilin tyhjennyksellä, asioiden ahkeralla ja välittömällä kalenteriin kirjaamisella ja kaikenlaisten turhuuksien vähentämisellä (=kaksi kirjainta). Kohtahan olen ihan superkondiksessa, kun aikaa jää esimerkiksi treenaamiselle entistä enemmän. Ja toki perheelle, ystäville, lukemiselle, meditoinnille, uuden kirjan kirjoittamiselle… Ooh, kaikki polut ovat avoinna!

Ilon vuoden Katjan Fb-päivitys laittoi minut miettimään asiaa, joka on ollut mielessäni aina välillä ja josta olen itsekin kirjoittanut: Jos tekee asiat aina samalla lailla, on turha odottaa uutta lopputulosta. Eli jos haluaa muutosta johonkin asiaan, on aika päivänselvää, että asiat on tehtävä eri tavoin kuin ennen. Mutta ihminen on niin urautunut ja ilmeisen rutiinikeskeinen, kun yllättäen omia piintyneitä tapoja on aika hankala muuttaa, vaikka muutos hyvästä olisikin. Ajatelkaapas vaikka ihastuttavaa luontoa ympärillämme: sekin muuttuu herkeämättä ja vaikuttaa voivan erinomaisesti. Lisäksi kaikki tapahtuu luonnossa juuri oikealla ajalla. Miksi lie me ihmiset sitten pidämme niin tiukasti kiinni omista tavoista, tottumuksista ja ennen kaikkea uskomuksista, vaikka ne eivät välttämättä edes tee meille hyvää tai ainakaan auta toivottuun lopputulokseen.

Jokainen vanhempi toki tietää, miten tärkeitä ja elämää helpottavia rutiinit ovat pikkulapsiperheessä. Että syödään, nukutaan ja leikitään ajallaan. Mutta sitten aloinkin miettiä asioita, joissa toimin kuin automaattiohjauksella, vaikka minun ei tarvitsisi. Ja niitä on paljon! Ryhmäliikuntatunnilla asiakkaana ollessani menen aina jumppaamaan salissa samalle paikalle. Jumppatunnin jälkeen peseydyn aina saman suihkun alla, vaikka vaihtoehtoja pukuhuoneessa on varmasti kymmenen. Bussissa menen aina samalle puolelle istumaan, ja mieluiten vielä samalle paikalle. Ostan kaupasta aina samaa käsisaippuaa. En tiedä, mistä tämä yksipuolisuus oikein kumpuaa, kun sitten jotkut asiat  hoidan joka kerta eri lailla ja saatan löytää itseni pulasta, hih. Esimerkiksi avainnippuani minun on viime aikoina ollut lähes mahdotonta laittaa samaan paikkaan. Ei kuulkaas ole kiva etsiä avaimia suuressa hädässä silloin, kun pitäisi jo juosta bussiin treenikassin, läppärikassin ja yhden rattaissa istuvan pienen herrantertun kanssa. En tunnista itseäni tällaisena huithapelina, tahdon palata entiselleni.

Onneksi keskustelu toisen ihmisen kanssa auttaa hahmottamaan omaa elämää ja huomaamaan arjessa erityisesti juuri niitä asioita, jotka vievät aivan turhaa energiaa. Tänään oli siis kolmas Life Coaching -sessio ja olen ollut näihin kolmeen koekaniinikertaan enemmän kuin tyytyväinen. Aina vain törmään siihen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja miten selkeältä omat asiat näyttävät, kun joku toinen ne sinulle kertoo. Etsimme arjestani niitä asioita, jotka vievät sekä turhaa aikaa että energiaa ja joista irti päästäminen vapauttaa noita molempia edellä mainittuja omaan käyttööni. Nyt onkin plääni seuraavanlainen: aion tiivistää työtahtiani ja silti hoitaa kaikki asiat tehokkaasti, ajoissa ja mahdollisimman vähän muistiani kuormittaen. Oikein jännittää nähdä, kuinka paljon minulla jää ylimääräistä aikaa elämästä nauttimiseen, kun kaikki ei välttämätön on karsittu minimiin. Ja mikä huvittavinta, nämä muutokset, joita nyt aion tehdä, ovat tosi, tosi pieniä asioita. Silti niillä tulee olemaan suuri myönteinen, ilostuttava ja energisoiva vaikutus elämääni, uskon.

Olen lisäksi päättänyt pyrkiä siihen, että teen mahdollisimman usein asioita jotenkin täysin eri tavalla kuin ennen. Ehkä aloitan turvallisesti ja siirryn sieltä jumppasalin oikeasta eturivistä vasempaan eturiviin… Heh. Uskon siihen, että muutos on hyvästä ja antaa uusia näkökulmia omaan arkeen.

Iloisia torstai-illan tunnelmia sinulle!

No näinpä juuri. (Kuva: Pinterest)
No näinpä juuri. (Kuva: Pinterest)

P.s. Naisen iholla – 32 tarinaa tatuoinneista -kirjat voittivat Meri Maria ja Taru! Vastailkaapas meiliini, kun ehditte!