Berlin Marathon 29.9.2013

Ja tässä pieni motivaatiokuva, olkaa hyvä!

Tiistaina vedin neljän päivän pumppitauon jälkeen Bodypumpia. Viikonloppuna olin yin-joogaillut ja treenannut Crossfittiä: tehnyt lähinnä kahvakuulaheilautuksia, rengassoutuja ja askelkyykkyjä levypainon kanssa. Vaikka jostain syystä minulla oli tiistaina kaamea hedari, tunti sujui kuin tanssi. Kyllä se vain niin on, että vaikka keho tottuu moneen, niin liikaa samaa on kirjaimellisesti liikaa samaa. Kroppa väsyy, eikä jaksa tehdä niin tehokkaasti kuin levänneenä. Muistakaa te(kin) treenata vaihtelevasti. Keho nauttii, kun saa uusia ärsykkeitä.

Ja tässä pieni motivaatiokuva, olkaa hyvä! (Kuva: Nike)

Tänään pidinkin sitten Bodypumpia sukkasillani kukonlaulun aikaan: jumppatossut unohtuivat kotiin, no daa! Palasin ensimmäisen ohjaustunnin jälkeen hakemaan myös kotiin unohtunutta kännykkääni. No, arvata saattaa, muistinko ottaa mukaan jumppatossut päivän toista tuntia varten. Ehhehe. Tässä on nyt puristettu tahdilla tämä kuu ja vielä pari viikkoa sama tempo jatkuu. Sitten on aika hidastaa ja rauhoittua. Itseni tuntien ehkä, ehkä ei.

Olen pitkään miettinyt maratonin juoksemista ja katsellut uteliaana vierestä, kun kaverit, sukulaiset ja tutut käyvät voittamassa itsejään, jotkut jopa parikin kertaa vuodessa. Tänään minulla sitten sattui käymään tuuri. Huomasin iltapäivällä, että Berliinin 40-vuotisjuhlamaraton oli tullut tuntia aikaisemmin myyntiin. Ei muuta kuin varaamaan paikkaa ja ach, pääsin mukaan. Aivan uskomatonta on se, että 3,5 tuntia myöhemmin 40 000 paikkaa oli ausgebucht! Hienoa olla yksi heistä. Käsittääkseni Berliinin reitti on aika tasainen vailla hurjia mäkiä. Uskon, että se on ensikertalaiselle sopiva omien rajojen testaamiseen, sillä siitähän maratonissa on ainakin omalla kohdallani kyse.

Olen tässä tehnyt pikaista suunnitelmaa ja koska aion todella jättää vakio-ohjaustunnit kevääksi ja keskittyä vain sijaistamaan, minulla on aikaa treenata omatahtisesti ja niitä lajeja, mitä haluan. En ole mikään talvijuoksija, joten itseni tuntien huhtikuulle asti mennään leppoisasti muiden lajien merkeissä. Bodypumpia ja sisäpyöräilyä tulee varmasti sijaistettuakin, mutta sen lisäksi aion ehdottomasti yin-joogata ja mennä salille. Tarvitsen lisää voimaa koko kehooni. Kymmenisen kiloa on painoa pudotettavana, mutta syksyyn on vielä aikaa. Niin ja kesällä surffailen longboardillani, sekin käy liikunnasta.

Olen jotenkin hyvin innoissani tästä uudesta juoksuprojektista. Maraton on tosiaan ollut pitkäaikainen unelmani (ensimmäisen kerran olin menossa Tukholman maralle vuonna 2001, paikkakin oli jo ostettu, mutta sitten tulin raskaaksi ja homma jäi jälleen kerran).

Juoksuvinkkejä aion käydä yytsimässä Arctic Sport Addictsien sivuilta. ASA:n Joonakseen ja Tuukkaan tutustuin taannoin juostessani Stadiumin tiimissä Helsinki Midnight Run -kisassa.

Eräs kaverini tosin totesi, että hän on saanut myös sellaisen vinkin, että ei kannata seurata mitään juoksuohjelmia, vaan omaa sydäntään. Minusta tuntuu, että maratontreenailussa kallistunkin enemmän tähän oman sydämen ja atleettisen kehoni kuunteluun kuin tiukan juoksuohjelman suorittamiseen.

Ah! Niin mainiota suunnitella ensimmäistä maratonjuoksua ja huudella täältä kotisohvalta käsin villasukat jalassa.

Yksi asia on varma: I can do it. Hienoa loppuviikkoa!

Nyt on oikea hetki, koska tuntui siltä!