Stoppi tekosyille!

Stadiumin syksyn juoksureleitä!

Kun yksi vastoinkäyminen on ohitettu, arvatkaa mitä sitten tapahtuu! No hemmetti sentään, tulee toinen. Ainakin minun elämässäni.

Mukavan Korkeasaaripäivän jälkeen automme levähti huoltoaseman bensatankille kyydissään kaksi lasta ja viikon ruokaostokset. Ilman kahta reipasta virolaismiestä olisimme jääneet pulaan. Vaikka välissämme oli kielimuuri, sedät ymmärsivät lopulta työntää automme pois tankilta. Samalla saimme sen käyntiin ja ajettua oman pihan parkkiin huoltoa odottamaan. Bensikseltä ei apua herunut, joten arvatkaa, mitä 35-vuotias nainen tekee ensin ennen kuin alkaa ahdistella muita bensa-aseman asiakkaita? No, soittaa isälle. Aina varma valinta. Ja iso kiitos isä tulevasta jatkoavusta jo etukäteen.

Kotona otti sen verran päähän, että lähdimme puolisoni kanssa juoksemaan nopean vitosen lenkin. Myös puoliso harrastaa juoksua nykyään säännöllisesti. Vielä kolme vuotta sitten oli toinen tilanne. Muistan, kuinka minä Bodypumpin ja tunnin sisäpyöräilyn jälkeen houkuttelin hänet vielä lenkkeilemään. Minä juoksentelin perhosenkevyin jaloin huolimatta jo parin tunnin liikunnasta, ja puolisokin pinkoi kiitettävästi. Välillä lenkit jäivät, mutta puolitoista vuotta sitten hän innostui juoksemisesta uudelleen.

Nykyään tilanne on se, että minä jään kauas hänen taakseen. Tänäänkin, kun itse juoksin viimeisillä voimillani enkä pystynyt enää puhumaan puuskutukseltani, puoliso juoksenteli välillä takaperin minua hauskuuttaakseen. Tyyppi totesi vain samalla, ettei tahdo paikallaan juosta. Mikä tästä sitten tekee kirjoittamisen arvoista on se, että ennen yhteisiä ensimmäisiä lenkkejämme hän ei ollut harrastanut (armeijaa lukuun ottamatta) lainkaan liikuntaa 30 vuoteen!

Siis 30 vuoteen, ihan oikeasti! Minä olen liikkunut aina. En ole voinut edes kuvitella elämää ilman liikuntaa. Ja sitten tulee ihminen, joka ei ole liikkunut ikinä ja nykyään peittoaa minut mennen tullen juoksemisessa. Aaargh. No, oikeasti olen todella ylpeä hänestä. Minusta on mahtavaa, että olen saanut innostettua hänet liikunnan pariin.

Ja miten mahtavana esimerkkinä hän toimiikaan kelle tahansa. Enää on kenenkään ihan turha sanoa, ettei voi liikkua, koska ei ole liikkunut milloinkaan.

Ikinä ei ole liian myöhäistä aloittaa! Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä, sanoi Kekkonenkin jo aikanaan.

Huominen antaa meille kaikille uuden mahdollisuuden muuttua ja muuttaa elämäämme. Tämä pätee myös kaikkeen muuhun kuin urheiluun.

Tänään muuten sisuunnuin huonosta lenkistä sen verran, että vaikka vatutus katosi hien mukana lenkkipolulle, päätin, että nyt on tultava muutos. Päätökseen vaikuttivat myös saamani Stadium Soc Running Team -joukkueemme sponsorivaatteet. Tällä kertaa sentään mahduin saamiini kledjuihin, mutta kiristää, puristaa ja näyttää härskiltä! 20 voipakettia, nyt saatte oikeasti poistua minusta. Heippa!

Stadiumin syksyn juoksureleitä!

Ja sitä paitsi puolisokin totesi lenkin jälkeen, tosin hyväntahtoisesti, että Jemppa, nyt sun pitää laittaa ittes taas kondikseen.

Huomenna alkaa uusi elämänvaihe töineen ja tarhoineen.

Huomenna alkaa myös Jemppa kuntoon -projekti. Jos muita elämäntaparemonttilaisia on kuulolla, huikatkaa!

Let’s do it!

Päivän motivaatiokuva!