Vielä se päivä iloksi muuttuu!

Otetaas yksi rauhoittava merimaisema ja sitten lasketaan kymmeneen, niiiiiih.

Olipas huono aamu. Heti herätessäni tuntui siltä, että korvistani nousi sankka sauhu, minua väsytti, stressasin työsumasta ja kaikki oli vain niin harmaata. Hammastahnakin oli loppu. Ja kaikki hiuspinnit kadoksissa! Silviisii. Aika jännä, sillä hetken tuntui siltä, että koko maailman ongelmat olisivat olleet kontollani. Ja aamuseiska ei tunnetusti ole kovin hyvä aika alkaa ratkoa niitä kaikkia maailman ongelmia. Jos olisin ollut fiksu, olisin pitänyt fiilikseni omana tietonani, mutta en näköjään vieläkään osaa sitä taitoa. Hohhoijaa. Milloinhan sitä oppii, minä luultavasti en ikinä. No, käynpä tänään polkaisemassa turhat höyryt pihalle 75 minuutin sisäpyöräilyssä. Sitten noudatan omaa, hyväksi havaittua keinoani: hoidan yhden asian kerrallaan. Heti, kun ei pääse purkamaan fiiliksiään urheiluun, alkaa pinna kiristyä. Taidan olla myös loman tarpeessa. Elämä on ollut liian jännittävää viime viikkoina, hihii.

Olin siis oman onnellisuuteni täydellinen jarru tänä aamuna. Välillä tuntuu siltä, että tietoa on, mutta taidot toteuttaa tietoa käytännössä uupuvat pahasti. Sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä, mutta tässä tapauksessa lienee erityisesti ainakin tänään se suutari oli jäänyt kengättä.

Parempaa loppupäivää minulle ja kaikille muillekin. Onneksi kello on vasta puoli yksitoista! Tästä tulee vielä mahtipäivä. Kyl.

Otetaas yksi rauhoittava merimaisema ja sitten lasketaan kymmeneen, niiiiiih.