Mummolassa

Kuvassa myös pikku Ilmari, ikää joitakin viikkoja.

Eilen kävimme koko porukalla maalla, Piksu ensimmäistä kertaa. Mukana oli myös serkkutyttö perheineen. Istuimme pihalla ja nautimme auringosta.

Kuten aikaisemminkin kirjoitin, olen viettänyt maalla monia hyviä hetkiä, sillä sain usein olla siellä kesälapsena. Vuodet ovat vierähtäneet ja monia muutoksia on sielläkin tapahtunut. Lehmiä ei enää ole, kauppa-auto ei enää käy, mutta tutut paikat pysyvät silti. Ylpeänä esittelin taas eilen, että tuossa on tuo kiipeilypuuni, tuossa kasvatettiin ennen tomaatteja, tuolla aitassa nukuin aina juuri tuon vasemmanpuolisen oven takana.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämpänä nuo lapsuuteni muistot koen. Ja jestas sentään, tämä aika vierähtää nopeasti. Kesäkin on jo kohta puolivälissä. Miksi lapsuuden kesät kestivät ikuisuuden? Aikuisena hyvä kun ehtii lomalle!

Kävimme myös katsomassa sairaalaan joutunutta pappaani. Liikuttavaa oli katsella, kun Piksu, serkkutyttö ja isopappa ottivat kontaktia toisiinsa. Ikäeroa heillä on 86 vuotta. Toisilla on kaikki vielä edessä ja toisella jo niin paljon takana.

Tapaaminen vahvisti ajatuksiani entisestään siitä, että pitää elää tässä ja nyt. Kaikki kohtaamani asiat ovat juuri niin kuin niiden tuleekin olla. Yhdet kunnon yöunet ottaisin silti ja hyvin mielelläni!

Olen myös pyrkinyt viime aikoina ajattelemaan, että ihmisen fyysinen olemus on vain ulkokuori, joka meille on annettu. Että ulkokuori kyllä muuttuu, vanhenee, rapistuu ja lopulta tuhoutuu, mutta ajatuksia ei voi kukaan viedä.

Tänään illalla taas lenkille ulkokuorta hoitamaan! Kehoni on temppelini, hihih. Puolen tunnin juoksulenkkimme on viitisen kilometriä ja sen jaksaa vetää lähes päivittäin. Eilen juoksu tosin tuntui todella raskaalta, mutta se saattoi johtua 500 kilometrin ajamisesta, huonosta ruokailusta ja uskomattoman huonosti nukutuista yöunista. Viime yö ei sujunut yhtään sen paremmin. Ensi yöksi tilaankin kunnon unet Piksulle. Alkaa minullakin olla vaikeaa löytää enää mitään positiivista tästä valvomisesta ja jatkuvasta yöheräilystä, vaikka jokin opetus tälläkin lienee. Jokainen este on mahdollisuus, niinhän se menee.

Etsi kuvasta pikku Ilmari, ikää joitakin viikkoja.