Hikisiä terveisiä

Ja taas loppui vesi kesken! Sen siitä saa, kun hikoilee kuin pieni possu.

Kävin pitkästä aikaa tuuraamassa intervalli-sisäpyöräilytunnin Meilahden liikuntakeskuksessa. Porukkaa olisi voinut olla enemmän, mutta muuten oli hauskaa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun saa treenata itsensä pökerryksiin. Hiki virtaa, bassonjytke soi ja jengi vetää täysillä. Intervallitunnilla todella voi haastaa itsensä, siis jos tahtoo.

Kaikki eivät tahdo. En oikein ymmärrä sitä, miksi tullaan tunnille ja vielä tehoiltaan kaikkein raskaimmalle, jos siellä sitten poljetaan vähän miten sattuu omaan tahtiin.

Itsekin hankin pitkästä aikaa, siis ensimmäistä kertaa 13 vuoteen, jäsenyyden liikuntakeskukseen. Minun ei ole tarvinnut, sillä olen vuosien varrella ohjannut monessa paikassa ja ohjauksen lomassa jumpannut ilmaiseksi. Nykyään olen lähes eläkkeellä ohjaushommista ja työskentelen enää vain yliopistoliikunnalla, ja Meikku on turhan kaukana kotoa. Treenipaikan on ehdottomasti oltava joko kodin tai työpaikan vieressä, että sinne tulee mentyä.

Pitkällisen harkinnan jälkeen valitsin Elixia Salmisaaren, sillä sinne kävelee Kaapelilta vain muutaman minuutin. Kun menen töihin, otan samalla treenikamat messiin. Korttini on voimassa arkisin ennen klo 15, joten se oli hinnaltaan kokopäiväkorttia edullisempi. Ajattelin käydä treenaamassa seiskan aamutunneilla tai sitten lounastauolla, viisi kertaa viikossa. Pian olen taas ihan teräskunnossa. Odotukset itseäni ja myös uutta liikuntakeskustani kohtaan ovat kovat, toivottavasti en joudu pettymään.

Tähän asti olen juoksennellut nyt harvakseltaan samaa lenkkiä aina samaa soittolistaa kuunnellen. Edistymisen näkee hienosti, kun juostava matka ja kuunneltu musiikki ovat aina samoja. Siinä huomaa myös sen, kun on nihkeä päivä eikä juoksu kulje. Tietyn biisin alkaessa ei ole ehtinytkään niin pitkälle kuin normaalisti.

Ensi keskiviikkona menen pitkästä aikaa ohjaamaan bodypumpia. Kävely tuskin tulee siis olemaan kovin sulavaa torstaina tai perjantaina.

Kauhulla odotan lihaskipua. Toisaalta: Silloin ainakin tuntee elävänsä, kun jokainen askel on raakaa tuskaa.

Ja taas loppui vesi kesken! Sen siitä saa, kun hikoilee kuin pieni possu.